Vietnamin reissukertomus

Olin maanantaista perjantaihin ystäväni Murun kanssa matkalla Vietnamissa. Minulla oli oiva tilaisuus vierailla Vietnamissa nyt, sillä Muru on alun alkaen vietnamilainen ja puhuu maan kieltä. Lensimme Guanzhoun kautta Vietnamin pääkaupunkiin, Hanoihin. Majoituimme hotelli Intercontinentalissa, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä Hanoin keskustasta, Westlake-järven rannalla. Hotelli oli luksustasoa ja sijainti osoittautui hyväksi, sillä Hanoin vilkkaan liikenteen melu olisi voinut viedä yöunet. 

Käytimme aluksi kokonaisen päivän kaupunkiin tutustumiseen ja ympäriinsä haahuiluun. Hanoin vanha kaupunginosa, Hoan Kiem, oli täynnä kapeita katuja ja pieniä liikkeitä vieri vieressä. Kahviloita ja katukeittiöitä oli tiheässä. Toisaalta en huomannut suurta eroa miljöössä Hoan Kiemin ulkopuolellakaan; kaikkialla oli paljon ihmisiä, värejä ja elämää. Ensimmäisenä päivänä hurjalta vaikuttava mopoliikenne vei huomioni niin, etten juuri pystynyt keskittymään muuhun. Jatkuva tööttäily ja varominen tuntui väsyttävältä, vaikka kävimmekin virkistäytymässä hyvien ruokien ja juomien äärellä. Mopojen määrä oli paljon hurjempi kuin Shanghaissa. Hanoissa ei ole metroa, ja mopo lienee kätevin vaihtoehto muutaman miljoonan ihmisen liikkumiseen. 

Samaan mopoon mahtuu viisikin! Melkein kaikilla aikuisilla oli kypärät, lapsilla ei.

Yritin kuvata liikennettä, mutta se ei mahtunut kuviini! 

Toisena päivänä olin yllättäen jo sopeutunut liikenteeseen, eikä puikkelehtimista tarvinnut enää miettiä. Kävimme monissa nähtävyyksissä: eri temppeleissä (vietnamilaiset kutsuvat temppeliä pagodaksi), Ho Chi Minhin muistomerkillä, kasvitieteellisessä puutarhassa, armeijamuseossa ja vesinukketeatterissa. Ho Chi Minhin museo oli valitettavasti kiinni. Vesinukketeatteri on paikallinen erikoisuus, joka kuulemma on vieraillut monessa paikassa esiintymässä. Esitys kesti noin 45 minuuttia ja kertoi Vietnamista musiikin, kertojan ja vesialtaassa tapahtuvan nukketeatterin avulla. Esityksessä parasta oli hieno musiikki. Tuonakin päivänä nautimme hyviä ruokia ja juomia. Erityisiä herkkuja Vietnamissa ovat mm. maan tuottama kahvi, jota ostin myös kotiin, sekä erilaiset hedelmäsmoothiet. 

-------------------------
Kuvassa vasemmalla tippumassa vietnamilainen jääkahvi. Pohjalla on kondensoitua, makeutettua maitoa. Oikeasti maito vetäytyy lasin reunoille, eikä sitä ole noin paksulti. Oikealla maitokahvi, joka oli hyvin makea. Jääkahvi oli erinomaista!
            ----------------------------------------


Yhden päivän käytimme retkeilyyn. Olimme alunperin miettineet retkeä kauniiksi mainostettuun Halong Bayhin, mutta sinne olisi kestänyt 3,5 tuntia suuntaansa bussilla. Menimme sitten Hoa Lu ja Tam Coc -kohteisiin, jotka sijaitsevat vähän lähempänä. Retkeen kuului vierailu kahdessa temppelissä, veneily soutuveneellä kallioluolien lävitse ja pyöräilyä. 

Sitkeä banaanimyyjämummo. Muru osti tertun!

Retken kohokohdaksi tarkoitettua veneilyretkeä varjosti odottamaton kokemus päällekäyvistä paikallisista ihmisistä: osa paikallisista halusi pakottaa turisteja ostamaan krääsää tai heistä otettuja valokuvia. Veneemme soutaja oli vaitonainen ja työteliään oloinen, mutta kesken souturetken veneeseemme tuli toisesta veneestä soutukaveriksi nainen, joka osoittautui vaivalloiseksi. Aluksi hän jutusteli mukavia, kehui kauniiksi jne. Kääntöpaikalla ääni muuttui kellossa. 

Toisesta veneestä tarjottiin puoliväkisin mahdollisuutta ostaa virvoitusjuomaa soutajille, nainen äänekkäästi painostaen. Olin ällikällä lyöty. Myöhemmin nainen alkoi tyrkyttäen myydä veneessä krääsää ja lopussa aloitti hyvissä ajoin pyytämään tippiä itselleen. Kerjääminen ja painostaminen jätti ikävän muiston veneretkestä, jonne luulin meneväni ihailemaan kauniita maisemia. Lopussa sai vielä tehdä töitä päästäkseen valokuvien myyjästä eroon. Tuntui ahdistavalta olla veneessä painostettavana, kun paikalta ei päässyt poiskaan. Ei tunnu hyvältä antaa rahaa pakon uhalla. Tippiäkin olen tottunut ajattelemaan vapaaehtoisena bonuksena hyvästä palvelusta, enkä itse pyydettynä. Jos olisin tiennyt asian etukäteen, olisin ehkä osannut suhtautua asiaan paremmin, mutta nyt olin kieltämättä aika järkyttynyt. Asia jäi mieleen maisemia paremmin. 

Kokemus herätti ajatuksia. Kuulemma paikalliset ovat turismin avulla alkaneet nousta syvästä köyhyydestä ja pystyneet rakentamaan taloja. En vain ole koskaan ennen nähnyt tuollaista toimintaa. Kiinassa ja muuallakin kerjäläiset ovat yleensä melko hiljaa, mutta nämä ihmiset osoittivat selvästi halunsa saada rahaa. Mietin, voiko heitä siitä syyttää. Miltä kerjääminen ja jonkin artikkelin väkisin myyminen heistä tuntuu? He varmasti ajattelevat turistien olevan rikkaita, kun ovat tulleet ulkomailta retkelle ko. paikkaan. Mitä turistille vaikuttaa dollari tai pari, joka heille olisi tarpeellinen raha. 

En silti halua rohkaista tuollaista ahdistelua. Turisteja oli paikassa paljon, luulisi suositun veneretken ostamisen itsessään auttavan kyläläisiä. Mieluummin soisin veneretken hintaa nostettavan, kuin tyrkyttäjien pilaavan retken. Hintaa nostamalla paikalliset saisivat enemmän tuloja itselleen ja ehkä useampi suosittelisikin retkeä, mikäli saisi soudella rauhassa. 

Useimmat soutivat jaloillaan! Tämä veijari ottaa valokuvia turisteista, kuvia myydään veneilyn jälkeen maissa. Eräs soutaja kuitenkin souti jaloillaan ja neuloi käsillään! Multitasking or what?! 

Aika metkaa oli soutaa luolien läpi. Välillä piti kumartua, ettei pää kolahtanut kattoon.

Retken lopuksi teimme pienen pyöräajelun kylän ulkopuolella riisipeltomaisemissa, tämä oli kaikkein miellyttävin osuus. Maisemat olivat kauniita ja ilma leppeä. Vietnamilaiset ihmiset eivät kaikki tosiaankaan olleet väkisin tyrkyttäjiä, vaan hymyileväisiä ja ystävällisiä. Maassa selviää oikein halvalla. Tosin hintoja nostetaan turistille, kuten Kiinassakin, joten tinkiminen on usein tarpeen. Monta asiaa jäi kertomatta ja kuvaa lataamatta, mutta tässä oli jotain maistiaisia....

Hanoissa useissa liikkeissä oli lattiatasossa alttari jollekin jumalalle. Yleisin uskonto on buddhalaisuus, jossa varmaankin on vietnamilaisia ominaispiirteitä.