Retkellä vanhassa vesikaupungissa ja pyöräkaupoilla

 

Merin ja Murun vieraillessa vietimme yhden päivän Zhujiajiaossa, joka on Shanghain kupeessa oleva vanha vesikaupunki. Vesikaupunki nimitys tulee siitä, että paikassa on paljon kanavia, joita pitkin soudella. Useimmat vesikaupungit taitavat olla nykyisin melkoisia turistirysiä, niin tämäkin. Siitä huolimatta maisemat paikassa olivat kauniita, jos kohta vähän erilaisia kuin Italian Venetsiassa.

Turisteille myydään kaikenlaista krääsää ja itsekään en paikasta lähtenyt ostoksia tekemättä. Melkein heti ostin tauluksi kauniin lintukuvan 100 rmb:llä (13 euroa) ja myöhemmin samankokoisen (50 x 50 cm) kuvan vain puolella tuosta hinnasta. Olisi pitänyt arvata, että hinnat lähtevät putoamaan, kun sukeltaa vähän pitemmälle kaupungin kujille. Pitemmällä oli muutenkin rauhallisempaa ja miellyttävämpää. Sade tosin saattoi ajaa turisteja aikaisemmin pois. 

Liikkeen myyjä maalasi perinteisiä kiinalaisia kuvia. Suurin osa liikkeen tarjonnasta oli varmastikin painokuvia ja tämä asetelma ehkä vain houkuttelemassa turisteja. Mutta ihan nättejä kuvia olivat joka tapauksessa.

Nuori mies taiteilee sulasta sokerista erilaisia taideteoksia.

Tytöt retkellä :)

Kävimme lopuksi nopeasti hienossa puutarhassa, paikkaan olisi kannattanut varata vähän enemmän aikaa. Puutarhaan mennessä meille muuten selvisi, että Shanghain Tour bus centeristä ostamallamme bussilipulla olisi varmaan päässyt muihinkin Zhujiajiaon nähtävyyksiin. Puutarhan lippukojulla tulin näet katsoneeksi bussilippua ja jotenkin tajusin kokeilla näyttää sitä lipunmyyntitiskillä. Myyjä vain teki reiän lippuun. Kun olisi ollut vähän tarkempi, olisi huomannut lipusta siinä olevat rei'itettävät kohdat, jotka oli tarkoitettu eri nähtävyyksien kiertelyyn. Näin sitä oppii....

Isoveljeni on paraikaa Shanghaissa vierailemassa, ehkä käymme hänen kanssaan vielä Qibaon vesikaupungissa. Eilen kävimme hänen kanssaan polkupyöräkaupoilla. Pyöräkauppa löytyi netistä, eikä sinne olisi kyllä vahingossa eksynytkään. Kauppa oli pimeähkössä kellarissa, mutta kyllä siellä pari huoneellista polkupyöriä oli. Myyjämies oli mainion näköinen askaroidessaan tupakka huulessa. Kaupat tehtiin kiinan, elekielen ja puhelintulkin avulla, ja lopuksi onnistuin vielä kuljetusautonkin tilaamisessa. 

Shanghaissa on käteviä kuljetustakseja, joihin mahtuu takaosaan vaikka kuinka paljon tavaraa. Kyseessä on pakettiauton tyylinen auto, jossa on taksamittari. Lähtötaksa on 25 rmb (kolmisen euroa), kun se tavallisessa taksissa on 14 rmb. Kyytiin tosin mahtuu vain yksi ihminen, tällä kertaa minä menin ja veljeni palasi metrolla. Kuskin kanssa yritin sönköttää kiinaa, mutta hän kyllä osasi myös muutaman sanan englantia. Kuskikin poltti tupakkaa ja kertoi reteästi, että kiinalaiset myös juovat paljon viinaa. En kyllä ole aivan varma, miten paljon kiinalaiset oikeastaan juovat, kun minulla on se käsitys, etteivät he paljoa kestä tullakseen humalaan. Noh, en kuitenkaan alkanut vastineeksi rehentelemään suomalaisten liiallisella alkoholin käytöllä. 

Polkupyörän ostoreissu oli mielenkiintoinen, mutta lopputulos vähän ontuu. Pyörä tuntui toimivan kaupalla, mutta tällä hetkellä se ei toimi. Katsotaan nyt, tuleeko siitä vielä peliä.