Tupakkia ja tonttuja

Saasteiset savusumuterveiset täältä sinne valkoisen ensilumen keskelle. 
Täällä olen viettänyt oikein koti-ikävöimisen teemaviikkoa, mutta nyt ei enää kannata ikävöidä. Viikon päästä saapuvat nimittäin ensimmäiset vieraamme, Meri ja Muru :)

On ollut paljon jänniä juttuja, mutta aloitetaan nyt vaikka tupakkamuseosta, jossa vierailimme viikko takaperin. Huomasin kerran ilmaislehdestä jutun Shanghain tupakkamuseosta, joka on monien koululaisryhmien vierailukohteena. Tuntui, että pakko käydä katsastamassa, millaista tietoutta lapsukaisille tupakkatehtaan rakentamassa museossa syötetään. Odotin vähintään ilmaisia testiröökejä, mutta aivan niin härskiä mainontaa ei paikassa ollut. Jostain syystä museon tupakkabaarikin oli kiinni.

Museo oli museona hieno ja laaja (kolmekerroksinen), ja kertoi mm. tupakan historiasta, viljelymenetelmistä, lajikkeista, tupakointikulttuurista ja tupakan roolista Kiinassa. Yllättäen myös joitakin terveyshaittoja tunnustettiin ("smoking causes certain harm to human health"). Toisaalta kerrottiin myös kiinalaisesta "terveystupakasta", jossa tupakkaan on lisätty sairauksia hoitavia lääkeyrttejä. Kaikenkaikkiaan museossa esiteltiin paljon laajemmin muuta tupakka-asiaa kuin terveysteemaa. Esimerkiksi esiteltiin, kuinka paljon tupakkateollisuus on hyödyttänyt kiinalaista yhteiskuntaa. Yksi huone oli varattu tupakoivien suurmiesten esittelyyn. 

Kiinassa tupakka tuntuu olevan monien huulilla. Tuntuu kyseenalaiselta viedä koululaisryhmiä tupakkamuseoon, kun siellä jaettu informaatio on kaukana puolueettomasta. En kuitenkaan ole nähnyt täällä yhtään lasta polttamassa, onneksi. 

Sitten lisää kiinalaista kulttuuria: olen päässyt paperinleikkausaskartelun makuun. Opettajamme käytti yhden oppitunneistamme opettaen meille kiinalaisen paperinleikkausaskartelun alkeita. Perjantaina koululla järjestettiin lisäksi työpaja aiheesta, ja osallistuin mielissäni. Työlästä, mutta kaunista. Kyllä minussa jotain käsityöihmistä on, vaikka koulussa aine ei kuulunut suosikkeihini.

Saatanpa vielä ostaa itselleni terän ja punaista paperia....

Vasemmalla oleva merkki on "double happiness", jota käytetään paljon koristeluissa, esim. häissä. Keskellä on siitä muunnos. Oikeanpuoleisessa pyöreässä on pieniä lintuja nokat vastakkain, löytyykö?

Lopuksi Suomi-asiaa; tapasin tänään joulupukin, joka oli tullut vielä joulunaluskiireiltään piipahtamaan Kiinassa. Pukin vierailu liittyy Shanghaissa olevaan Suomi-designin esittelyviikkoon. Olin ensin vähän pettynyt, kun ei Fazerin konvehteja jaettu missään, mutta kyllä pukin kainalossa käynti korvasi kaiken. 

Joulupukin apulaisia

Pukki ite.

Plääh.

Viime aikojen hyvistä fiiliksistä olen taas valahtanut jonnekin alamaihin. Onneksi tänään on taas couchsurfing-porukan illallinen, jossa odotan saavani hyvää seuraa ja ruokaa. Itse tosin en varmaankaan ole hyvää seuraa, sillä tällä viikolla olen ollut väsynyt ja nyt olen myös kärttyinen. Sellaiset asiat, jotka hyvänä päivänä eivät tunnu missään, ovat ärsyttäneet. 

Ostosten tekeminen ja muu asioiminen nyt esimerkiksi. Minä haluaisin katsella itsekseni tuotteita ja vaatteita ja saada palvelua neuvoa tarvitessani. Täällä vaihtelee kovasti, miten palvelua saa. Joskus on monta ihmistä "kimpussa", eikä asia ratkea. He yrittävät kovasti, ja kutsuvat paikalle yhä uuden ihmisen, joka saattaisi osata paremmin englantia, ja kohta isolla porukalla ihmetellään meikäläisen ongelmaa (esimerkiksi tuotteen x löytämistä). 

Tiedän toki, että ei ole heidän vikansa, että en osaa vielä kiinaa, mutta ei aina jaksaisi kauhean kauan ja monen väliportaan kautta yrittää jotain asiaa. Miten selittäisin... Tarkoitukseni on kysyä, tietääkö joku missä on joku. Haluan saada vastaukseksi joko "joo, se on tuolla" tai "sori en tiedä", enkä niin, että kukaan ei tiedä, mutta yhdessä aletaan ratkaisemaan ja etsimään, eikä paikalta pääse enää pois, ennen kuin ollaan saatu tämä asia selvitettyä, kestipä siinä miten kauan tahansa. Kaikki kunnia heidän avuliaisuudelleen, mutta voi voi... ei vaan jaksa!

Ja minkä ihmeen takia meikit pitää pitää jossain piilossa, että ei vahingossakaan saisi itsekseen niitä vertailla. Paikallisessa kosmetiikkaketjulla, Watsonsilla, meikkifirmoilla on omat edustajansa. Meikkejä ei pääse hipelöimään muuten kuin edustajan kautta. Tuntuu, että missään ei voi katsella mitään, vaan aina pitäisi heti tietää, mitä etsii ja mitä haluaa. En tykkää. On myös vaikeaa, kun monessa purkissa lukee vain kiinaksi. Tai voi siinä lukea että shampoo tms. mutta kun niitä on niin monenlaisia... Ainahan voi tietysti kysyä, mutta... Esimerkiksi kun alussa etsin sheivausgeeliä (jota täältä ei saa), niin liikkeessä kuulutettiin myyjiä ja neljän ihmisen voimin selvitettiin, mitä ihmettä etsin (naiset eivät täällä sheivaa). Sitten tarjottiin deodoranttia ja naamarasvaa mustiin silmänaluksiin (kiitti!).

Pientähän tämä tietysti on, mutta silti. Pitäkää tunkkinne!

Sporttiset kiinalaiset

Ei taas tiedä mistä kirjoittaisi, kun aiheita olisi niin monia. 
Aloitetaan nyt vaikka kiinalaisten jumppatuokioista, joita olemme ihmetelleet tosissaan. 

Välillä tuntuu, että taloyhtiömme puisto on joku hassun kävelyn ministeriön testialue. Harva se päivä näemme uuden tyylin, jossa kävely tehdään tehostetusti koko vartaloa hyväksikäyttäen. Voi esimerkiksi viuhtoa käsiä vuorotellen oikealle ja vasemmalle tai läpsytellä niitä yhteen. Verenkierto lähtee myös mukavasti liikkeelle, kun taputtelee itseään kävellessään. On ihan mielenkiintoista, kun vastaan kävelee ihminen, joka blokkaa koko väylän, koska molemmat kädet ovat vaakasuoraan sivuilla. Eihän siinä mitään, väistetään nurmikolle. 

Vastapainoksi hassulta tuntuville liikuntatavoille täytyy tietysti muistaa, että kiinalaisillahan on valtavan pitkät perinteet esimerkiksi taichissa ja kungfussa. Joka-aamu ennen kahdeksaa taloyhtiömme puistossa kokoontuu ryhmä, joka vähintään tunnin ajan harjoittaa taichia perinteisen musiikin tahdissa. Useita kertoja olen myös nähnyt ryhmiä harjoittelemassa jonkinlaista esitystä, joka on kuin muodostelmatanssia. 

Välineistä urheileminen ei tosiaankaan ole kiinni. Hölkkäilyyn sopivat yhtä hyvin flipflopit, lenkkarit kuin korkkarit. Salilla näin eilen miehen, jolla oli nahkaiset kävelykengät, suorat housut ja neulepaita. Hän vietti aikaa mm. pystypunnerruslaitteessa ja juoksumatolla. Erikoista, mutta ei ole mitenkään ainutkertainen näky. 

Pukeutumisesta puheen ollen, kiinalaisia toisinaan tulee vastaan pyjama päällä kaduilla.  Shanghai kai yleisesti ottaen on yksi Aasian muodin keskittymistä, mutta ei sitä oikein voi yleistää kaikkiin kulkijoihin. Eipä kaikilla tietenkään ole varaa harrastaa vaatteiden shoppailua. Alakulttuurien edustajia näkee aika harvoin yleisessä katukuvassa. Muutaman pitkätukkamiehen olen nähnyt. Haluaisin saada valokuvan kiinalaisesta mopoilijasta, jolla on tyypilliseen tapaan yllään hengityssuojain kasvoilla, takki puettuna väärinpäin ja mopon sarviin teipatut hervottomat rukkaset. He vain usein kiitävät mopollaan ohi, ennen kuin ehdin saada kameraa esille.

Yksi kansainvälinen illallinen

Pian alkaa tulla kolmisen kuukautta täyteen eloa täällä Shanghaissa. Arkikuviot alkavat olla järjestyksessä ja päivät rullaavat jo nopeasti ohi. Taitaa olla niin, että olen pikkuhiljaa kotiutunut tänne suurkaupunkiin, jota aluksi hieman vierastin. 

Donghua-yliopisto on ollut varmaan suurin apu. Luokalta löytyy mukavia ihmisiä ja eritoten erään tanskalaisnaisen, Pernillen, kanssa olemme tulleet hyvin juttuun. Hän on samoja ikiä ja yhtä rauhallinen kuin minäkin, lisäksi olemme molemmat nyt vähän hurahtaneet kieliopintoihimme. 

Menimme yhdessä yliopiston puitteissa toimivaan italk-ryhmään, jonka tarkoitus on saattaa yhteen kiinalaisia ja ulkomaalaisia opiskelijoita. Ryhmällä on tulossa myöhemmin muita aktiviteetteja, mutta toiminta polkaistiin käyntiin viime sunnuntaina kiinalaisella illallisella. Paikalle oli kokoontunut kymmenittäin opiskelijoita. Illallinen oli kokemus sinänsä, sillä uskaltauduin siellä maistelemaan meduusaa, härkäsammakkoa ja jotain muitakin eksoottisia ruokalajeja. Mutta muuten tämä yhteisö ei tuntunut minulle oikealta, sillä porukan keski-ikä oli varmasti ainakin kymmenen vuotta nuorempi ja henkinen ikäero varmaan vielä sitäkin suurempi.

Jokisimpukka. Epäilin, että olento näyttää sarviaan, mutta kuulemma nuo ovat sen jalat?

Meduusaa

Tässä oli makeahkoja taikinapalloja kiisselissä. Tuotiin loppuvaiheessa pöytään, lienee jälkiruoka.

Sammakko oli paloiteltu tunnistamattomaksi.

Meduusaa syödään täällä Kiinassa yleisesti esimerkiksi salaatissa. Maistamani meduusa itsessään oli täysin mautonta, joten siihen kastikkeen lisääminen on aivan oleellista. En tiennyt mitä odottaa, mutta yllätyin siitä, kuinka pureskeltava ruokalaji olikin kyseessä. Akvaarioissahan meduusat näyttävät ihan löllöiltä ja "ilmavilta", mutta ruokana se olikin rouskuteltava. Luin sitten jostain, että meduusasta 80 % on kollageenia, eli sitä, mistä mm. rustot ja jänteet muodostuvat. Sammakko oli saanut hyvin makua chili-liemestä, mutta mukana olleet pienet luut verottivat nautintoa aika rankasti.

Tähän iltaan oli ohjelmanumeroksi kehitetty peli, jossa pöydässä pyöritettiin pulloa, ja kohdalle osuneen henkilön oli matkittava pantomiimina jotakin eläintä, muiden arvatessa. Leikissä ei ole mitään pahaa, mutta itse en ole ollut kovin innostunut tämänkaltaisista peleistä sitten lapsuuden. No, omalla kohdallani matkin toki simpanssia ja se onnistuikin minulta varsin hyvin. Tämän lisäksi ohjelmassa oli vuorotellen laulaa jokin oman maan laulu. Hätäpäissäni vetäisin Maamme-laulun. Laulu meni ihan hyvin (enkä siis menettänyt kasvojani...). Erikoiselta tuntui, kun Pernille sanoi, ettei hän muista Tanskan kansallislaulua. Onkohan meillä Suomessa vähän isänmaallisempi ote koulussa, kun muistan hoilanneeni myös Siniristilippua ja maakuntienkin lauluja?

Rollen kuulumisia

Kirjoittelen vähän Rollen kuulumisia näin sunnuntaiaamun alkajaisiksi. Jätkä on nyt aika hienon näköinen, sillä eilen turkkia kammatessa sainkin pienen trimmauskohtauksen. Nypimme Rollea noin kuukausi takaperin, mutta silloin niskavillat olivat vielä aika tiukassa ja homma jäi vähän kesken. 

Pojasta on täällä viime aikoina kuoriutunut melkoinen vesipeto. Aikaisemmin se ei ole vedestä piitannut, vaan on ollut pikemminkin saunakaverina. Merkkejä muutoksesta oli havaittavissa jo kesällä, jolloin Rolle haki leluja rantavedestä ja kerran myös hyppäsi yllärinä soutuveneestä järveen. Nyt muutaman viime viikon ajan minua on aina suihkussa ollessani suihkuverhon takaa lähestynyt karvainen kuono. Rolle on osoittanut yhä lisääntyvää uteliaisuutta kylpyammetta kohtaan ja muutaman kerran innoissaan hypännytkin sinne suihkun ollessa päällä. Kerran ulkoillessamme se myös hyppelehti useamman kerran pihalla olevaan suihkulähteen altaaseen. 

 Jälleen kerran vettä ihmettelemässä

Kattokaa, meitsi on täällä ammeessa!

Muitakin muutoksia Rollessa on ilmaantunut, mutta uskon niiden liittyvän enemmän vanhentumiseen kuin muuttoon. Pakko ehkä myöntää, ettei Rolle taida tulla kaikkien koirien kanssa enää toimeen. Kohtaamisia irtiollessa on ollut varsin vähän, mutta ne muutamat kerrat ovat päättyneet Rollen vimmaan astua leikattuja uroksia ja yhteen kahakkaan kääpiövillakoiran kanssa. Olisi kovin mukavaa, kun koira saisi leikkiä parhaan kaverinsa Hutin ja "serkkupoika" Robinin kanssa. Mutta kun leikkiminen muiden kanssa ei tunnu onnistuvan, se saa tyytyä meihin.

Käytös ehkä johtuu siitä, että Rolle on leikkaamaton uros, vaikka tietysti koulutuksellakin ja sen puutteella voi olla osuutta asiaan. Suomessahan uroskoiria ei automaattisesti kastroida, mutta ulkomailla se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Ehkä koiramme olisi vähän erilainen luonteeltaan, mikäli se olisi nuorempana leikattu, mutta toisaalta se on tällaisenaan ihana ja ei mielestämme mikään mahdottoman hankala näinkään. Vaikka tyttökoirien pissi kiinnostaa, niin ei meillä sentään yötä myöten valvota asian vuoksi, vaikka kuinka olisi juoksuisia koiria lähellä. Tämä arvio on värittynyt kaikella rakkaudella sitä omaa koiraa kohtaan, jota lapsesta saakka odotin, mutta mielestäni Rolle on pohjimmiltaan hyvin kiltti ja hyväntahtoinen. Yli-innokkuuteen voisimme vielä vähän puuttua, niin muidenkin ihmisten sydänten valloittaminen sujuisi nopeammin :)

Mitä ihmettä?! Maasta tulee vettä!

Täällä taloyhtiön pihalla useimmat kiinalaiset pitävät omia koiriaan ilman hihnaa, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että ne olisivat täysin omistajiensa hallinnassa. Me pidetään Rollea joskus irti täällä aidatulla pihalla, kun ei ole muita koiria näkyvissä (eli iltamyöhällä). Myös kaduilla on paljon koiria irti, ja jotkut koirat kyllä seuraavat omistajaansa hämmästyttävän hyvinkin. Muutamilla koirilla pidetään lenkeillä kenkiä (punaiset nahkakengät, ei mitkään tossut). Rollea tullaan haistelemaan ja haukkumaan lenkeillämme, joten siinä mielessä muita koiria kyllä tavataan. Eniten täällä on villakoiria, mutta myös kultaisia noutajia näkee aika paljon, samoin kääpiösnautsereita. Onpa täällä myös englannin buldoggi, mopsi, huskyja ja dobermannikin, muutamia rotuja mainitakseni. Kettuterrierejä ei ole, ja moni onkin tullut juttelemaan ja kyselemään Rollesta. Rolle pääsee meidän mukanamme myös lähikauppaamme, jossa tykätään koirista. Kerran kun oltiin Rollen kanssa aamukahvilla lähileipomossa, nuori mies halusi ottaa Rollesta monenmonta kuvaa. 

Lopuksi: Rolle lähettää lämpimiä terveisiä Leeville, Hutille, Robinille ja Äijälle sekä näiden turrien omistajille.

Tässä olohuoneen ikkunassa menee kiva limavana noin puolen metrin korkeudella. Jonkun nenän jälkiä...

Jännittävää taksimatkailua.

Pannu kuumana

Rakkaat ystävät, paljon on taas mahtunut viikkoon. 
Valittelin taannoin Facebookissa koti-ikävääni, joka kaappasi minut valtaansa viikonloppuna. Asiat ovat jo paljon paremmin. On ollut hienoa tavata monia ihmisiä viime päivinä, palata lomaviikon jälkeen kouluun ja ja arkeen ja saada mies takaisin työmatkalta. Lopullisen silauksen hyvään tuuleeni antoi tuliaisiksi saatu suomalainen suklaa!   

Kaikki täällä Kiinassa on mallikkaasti kohdallaan ja nautin tästä kaikesta niin avoimesti ja kiitollisena kuin osaan. Varmasti tulee silti vielä toinenkin hetki, jolloin kaipaus kaikkea tuttua ja rakasta kohtaan yllättää. Tuskin saan säästettyä suklaata sen hetken varalle, joten muistattehan minua silloin viesteillänne. 

Yksi mukavimmista asioista täällä on kiinan kielen opiskelu. Tiedän, olen vähän tylsä tyyppi, mutta niin se vain on. On mukavaa ja jopa addiktoivaa oppia uusia merkkejä ja bongata tutunnäköisiä vähän väliä jostain mainos- ym. teksteistä. Tämä alkuvaiheen opiskelu on ollut hyvin paljon ääntämisen opettelua, mutta tästä eteenpäin saamme yhä nopeammalla tahdilla omaksua hyödyllisiä sanoja ja fraaseja.

En tietenkään haluaisi kiinan tiimellyksessä unohtaa espanjan kieltä, jota olen viime vuodet harrastusmielessä opetellut. Mutta eipä minun tarvitsekaan, sillä eilen tutustuin Couchsurfing-tyyppien iltamissa espanjalaisnaiseen, joka työkseen järjestää Espanjan konsulaatissa espanjankielisiä kulttuuritapahtumia. Oli onnekas sattuma törmätä häneen, sillä en välttämättä olisi heti keksinyt ottaa yhteyttä konsulaattiin. Shanghaissa on varmasti todella paljon espanjankielisiä ihmisiä, joihin kontaktin saaminen on omasta aktiivisuudestani kiinni. Ehkä rohkenen pyytää kahville vaikkapa tätä konsulaatissa työskentelevää naista, joka niin ystävällisesti ja hitaasti jutteli kanssani :) 

Shanghain couchsurffaajat ovat aktivoituneet viime aikoina tutustumaan erimaiden keittiöihin.
Eilen menin tuossa porukassa hot pot-ravintolaan (sattumalta jo toinen kerta viikon sisään). Hot pot on koitoisin Mongoliasta, mutta se on kuulunut pitkään myös kiinalaiseen keittiöön. Hot pot-ravintolassa ruokailijat kypsentävät itse ruokansa pöydän keskellä olevassa kattilassa. Kypsennetty ruoka on tapana dipata erilaisiin kastikkeisiin. Kattila on jaettu kahteen osaan, ja usein ihmiset pyytävät toiselle puolelle mausteisen liemen ja toiseen miedomman. Eilen söimme lammasta ja naudanlihaa, erilaisia kasviksia, tofua, nuudeleita, sieniä ja katkarapupullia. Aikaisemmalla kerralla tilaukseemme kuului myös annos sian aivoja, mutta tämän jätin itse suosiolla väliin, kuten listalta löytyneet siansuolet ja ankanverenkin.

Ihmettelin vähän, että laitoimme raakaa lihaa kypsentymään samoilla puikoilla, joilla söimme. Emme syöneet kanaa, ja syöväthän jotkut tartarpihviäkin... ehkä se sitten oli ihan ok? Taidan silti pyytää ylimääräiset ottimet jatkossa. Mausteisempi liemi yllätti minut molemmilla kerroilla; vaikka ruuan maku ei ollut makuuni lainkaan liian tulinen, niin joku mauste ärsytti kurkkuani sen verran, että sain kiusallisen kovan yskänkohtauksen. Aikani kakosteltuani kuitenkin nautin illasta ja eksoottisesta kokemuksesta.  Seurustelu sujuu kuin itsestään ruuan valmistumista odotellessa ja ihmetellessä. 

Couchsurfing Shanghai Dinner Group

Kuukakkusia ja muita murusia

Olen alusta asti ajatellut kirjoittaa tänne blogiin Kiinassa vastaan tulleista pienistä erikoisuuksista, joille olen ehkä hymähtänyt tai hihitellyt. Olen huomannut, että tällaisia minun näkökulmastani jänniä pikkujuttuja tulee vastaan aina toisinaan, vaikka Shanghai niin länsimainen onkin. Tänään ostimme minulle polkupyörän, jonka selästä näkee varmaan entistä enemmän tavallista kaupunkielämää ja kenties joskus jotain erikoisempaakin.

Viime sunnuntaina Kiinassa juhlittiin keskisyksyn juhlaa, jota myös moon cake festivaliksi kutsutaan. Sitä edeltävänä tiistaina kävin yksityisen kielikoulun järjestämässä illanvietossa, jossa saimme kokeilla kalligrafiaa sekä kuukakkujen tekemistä itse. Taikina ja täytteet olivat valmiina, joten itse ei tarvinnut kuin muotoilla leivonnainen ja prässätä se valmiiksi koristemuotilla. Kokeilin tiramisu- ja sweet potato-täytteitä, jätin väliin vihreän teen makuisen täytteen. 

Lukemani artikkelin perusteella makuja on tuhottomasti, suolaisia ja makeita. Valmiissa lahjapaketeissa on muutamia makuja, ja tämä makumaailma on voitu sommitella esimerkiksi kiinalaisessa kulttuurissa tärkeiden viiden elementin mukaan. (Linkissä Wikipedian artikkeli viidestä elementistä). Lyhyesti sanottuna kiinalaisessa aterioinnissa tulisi yhdistellä erilaisia ruokia tiettyjen periaatteiden mukaan, jotta yinit, yangit tms. erilaiset energiat säilyvät tasapainossa.

Kaikki, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, ovat sanoneet, etteivät tykkää leivosten mausta. Kuulemma itse kiinalaisetkaan eivät niistä erityisesti pidä, mutta niitä kuitenkin on tapana antaa sesonkina lahjaksi. Mielestäni maistamani kakkuset eivät olleet varsinaisesti herkullisia, mutta eivät ne nyt pahaltakaan maistuneet. Ehkä vähän niin kuin mämmi... voin kyllä pääsiäisen kunniaksi sitä annoksen maistaa, mutta eipä haittaa, vaikka väliinkin jäisi. 

Vasemmalla kalligrafia-taidonnäytteeni "Onnellinen perhe".

Täällä lahjapaketin koristeellisuus on tärkeää, mutta hienojen moon cake -pakettien lisäksi ylenmääräinen pakkaaminen ulottuu laajalle. Esimerkiksi vessapaperirullat ovat usein yksittäispakattuja ulkopakkauksensa lisäksi. Karkkipatukassa oli kaksi kuorta, jonka alla vielä jokainen toffeepala oli erillisessa paperissaan. Tyhmälle se tuntuu. En kuitenkaan tiedä, missä suuruusluokassa tämä ongelmallinen käytäntö todellisuudessa painii verrattuna moniin muihin ympäristöongelmiin niin Kiinassa kuin muualla maailmassa. 

Kaupoissa näkee toisinaan ihmeellisiä tuotteita. Moni varmaan tietääkin, että kosmetiikkaosastot ovat täällä pullollaan ihoa valkaisevia tuotteita, kuten Suomessa itseruskettavia. Tänään ostin vihkoa itselleni, ja "päivittäistarvikkeiden" hyllyssä huomasin metallisen ohuen lastan, joka luonnollisesti oli korvien puhdistamista varten. Vieressään "acne needle", joka ei paljon selittelyjä kaivanne. 

Loppukevennykseksi laitan vielä vähän ystävällisiä ohjeita, joiden avulla Kiinassa eläminen sujuu miellyttävästi. 

Ensimmäisenä vasemmalla on taloyhtiön tarjoamaa ohjeistusta em. mainittuun keskisyksyn juhlaan liittyen. Hienoja, perinnettä välittäviä julisteita oli levitetty niin taajaan, että varmasti kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä juhlassa olikaan kysymys. 

Lopuksi vielä jokaiseen hetkeen sopiva ohjenuora "Please be careful". Mikäli kuitenkin vaaralliset ajat uhkaavat, on hyvä tietää, että apua on saatavilla. 

 

Matkakertomus Lushanilta

Ensimmäinen Kiinan sisäinen matka on nyt takana päin. Lushanin kauniissa maisemissa sain pitkästä aikaa kokea kunnolla raitista ilmaa ja luonnon läheisyyttä! Sainkin matkalta varmaan raitisilmamyrkytyksen, sillä sairastan nyt flunssaa. Eivätköhän Shanghain saasteet pian hoida keuhkoni taas kuntoon...  

Matkasta jäi paljon muistoja ja kokemuksia myös siksi, että reissuporukka koostui noin sadasta kansainvälisestä opiskelijasta. Tapasin ihmisiä Laosista, Kazakhstanista, Iranista, Sudanista, Meksikosta ja monesta muusta maasta. Toki iso osa porukasta oli parikymppisiä, mutta enpä suinkaan ollut joukon vanhin. Donghua yliopistoon näet tulee myös jatko-opiskelijoita valmistelemaan väitöskirjojaan. Mukaan mahtui monenlaista menijää! 

Reissu oli ns. perinteinen kiinalainen outing. Olin kuullut ennakkoon tarinoita eräästä työpaikan outing-reissusta, joten olin pakannut mukaan lehmän hermot. Ihan hyvä niin, sillä matkanteko sadan henkilön voimin otti välillä aikaa. Reissulla meillä oli täysihoito ja taso oli ihan ok, mutta ei mikään erityisen mukava. Oikealla asenteella pärjäsi hyvin. Luettelen tässä tekstissä erinäiset ongelmatkin, mutta kaikesta huolimatta olen reissuun erittäin tyytyväinen!.

Kaksitoista tuntia kestänyt menomatka Lushaniin sujui kiinalaisen junan keskiluokassa, jossa meillä  oli kerrossängyt kolmessa kerroksessa, mutta ei hyttejä. Vessa oli tavallista kyykkymallia ja peseytymiseen oli varattu lisätilaa. Nukkuminen ei osaltani oikein onnistunut, koska nuoriso-osasto käynnisti juhlimisen ja unohdin korvatulpat. Lisäksi peti oli kiinalaiseen tyyliin kova kuin kivi, mikä tuntui pahalta, sillä petauspatjan ostamisen jälkeen olen taas tottunut pehmeään sänkyyn. Saimme junamatkalle evästarpeet ilta- ja aamupalaa varten, joukossa mm.  vakuumipakattu kanankoipi ja vakuumipakattu musta kananmuna.

Lushanissa jouduimme vielä ajelemaan bussilla perille, majoituksemme oli vuorella sijaitsevassa pikkukylässä. Jätimme kamppeet hotelliin ja lähdimme kohti ensimmäistä nähtävyyttä, kaunista näköalapaikkaa. Täällä kulutin jo osan voimistani kiipeilyyn, mutta enpä tiennyt mitä seurasi lounaan jälkeen. Matka vesiputousta katsomaan oli tajuttoman portaikon päässä. En ole kuunaan sellaista nähnyt tai tehnyt, mutta tulipahan sitten pisteltyä vähän portaita... laskuissa menin sekaisin, mutta kuulemma 1400 porrasta oli koko matkalla. Ensin alas ja sitten ylös. Vieläkin muuten koskee jalkoihin. 

En saanut kuviin vangittua putouksen kauneutta.

Kyllä se vesiputous aivan komea oli, mutta jotenkin tuntuu, että portaat jättivät mieleeni pysyvämmän muistijäljen. Oli muuten mukavaa, kun ylöspäin noustessa vastaantulijat kannustivat kaikkia sanoen kiinaksi "Taistellen!". Reitin varrella oli kantotuolien tarjoajia, matka ylös olisi kuulemma maksanut 200 RMB (25 e). Olisihan siihen ollut varaa, mutta olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin yksinäni siihen turvautunut. Täkäläiset suomalaiset naapurini olisivat varmaan nousseet raput kepeästi kuin vuorikauriit, sillä he ovat alkaneet harrastaa täällä 63-kerroksessa talossa porraskävelyä. How crazy is that! :)

Unettoman yön ja porraspäivän jälkeen odotin vain suihkua ja sänkyä. Yhteinen illallinen oli kuudelta ja lämmintä vettä sai vain klo 18-22 välillä, joten jouduin menemään hikisenä syömään. Ruuan ja suihkun jälkeen vietin illan erittäin kylmässä huoneessa kaikki vaatteet päällä, kahden peiton alla. Jälkeenpäin kuulin, että lämmityksen olisi saanut huoneeseen 30 RMB:llä (4 eurolla). Huonetoverini jaksoi olla menossa vähän myöhempään, mikä oli ongelmallista molempina iltoina. Jostain syystä saimme nimittäin vain yhden avainkortin, jota kuitenkin tarvittiin sähkön toimimiseen. Pidin itse kortin, jotta sain pidettyä valoja päällä illan, mutta jouduin heräämään ja avaamaan oven huonetoverin tullessa lietsusta. Puhelimenkin kanssa oli ongelmia, sillä meiltä molemmilta loppui prepaid-liittymien saldo reissussa, koska emme tienneet, että "kaukopuhelut" Shanghaihin ovat liki yhtä kalliita kuin ulkomaisiin numeroihin. 

Toisena Lushanin päivänä teimme vielä luontopolun vuorella. Polulla oli jonkinverran portaita, mutta se ei ollut likimainkaan yhtä raskas kuin edellisen päivän kapuaminen. Jälleen sai ihailla hienoja maisemia. Kävimme myös Villa Meilussa, joka on toiminut muun muassa Mao Zedongin kesäpaikkana. Iltapäivällä jätimme Lushanin taaksemme ja siirryimme bussilla Nanchangiin, läänin pääkaupunkiin. Olin bussimatkalla saamaton, enkä tehnyt sopimuksia vapaaillan viettämiseksi kenenkään kanssa. Huonetoverini teki selväksi olevansa menossa omien kavereidensa kanssa viettämään iltaa, enkä halunnut väkisin änkeä porukkaan. Olin aikeissa lähteä yksin kaupunkia tutkimaan, mutta sainkin  mukaani uuden iranilaisen ystäväni Yamin. Hänen kanssaan kävin myös illallisella tavallisessa kiinalaisessa ruokapaikassa, jossa kanariisiannokseni hinta oli 13 RMB (1,5 euroa). Ruoka oli hyvää ja nälkä lähti, vatsaongelmiakaan ei seurannut. Jatkossa rohkaistun ja menen lähikulmieni kiinalaisiin ruokapaikkoihin syömään. Jos se ruoka kelpaa täkäläisille, niin se saa kelvata minullekin. Ehkä opin siellä jokusen sanan kiinaakin. 

Viimeinenä matkapäivänä tutustuimme Nanchangin tunnetuimpaan nähtävyyteen, kuvaukselliseen Tengwang Pavilioniin. Enpä enää jaksanut kivuta rakennuksen ylemmille tasoille, vaan tyydyin lähinnä kuvaamaan kaunista rakennusta ulkoapäin. Nähtävyyksien ja lounaan jälkeen oli vuorossa kotiinpaluu. Kansallisen loman vuoksi juna-asema oli tupaten täynnä ja osa porukasta joutui odottamaan junaan pääsyä seisaaltaan toista tuntia. Juna oli onneksi varsin mukava, istumapaikoillamme oli runsaasti jalkatilaa. Seitsemän tunnin matkan jälkeen saavuimme vihdoin ryytyneinä Shanghaihin. 

Tengwang Pavilion

Yhteenvetona voisin sanoa, että paljon jäi matkasta käteen, mutta onneksi on lomaviikko vielä aikaa toipua reissun rasituksista. Olin varustautunut matkalle Sofi Oksasen uusimmalla kirjalla siltä varalta, että en saa oltua sosiaalinen. En ehkä kaikkein aktiivisin sillä rintamalla ollutkaan, mutta silti tutustuin moneen ihmiseen. Olin todella avoimella mielellä liikkeellä ja muun muassa nautin yhden illallisen muslimien joukossa. Kaikenkaikkiaan yhteishenki matkaporukalla oli mielestäni hieno, todella iloitsin siitä, mitä kansainvälisyys parhaimmillaan voi olla.