Back to university

Tänään minusta tuli puolivahingossa jälleen yliopisto-opiskelija. Aloitan maanantaina kiinan opinnot Donghua yliopistossa! Kolmesti viikkoon kolme tuntia ja läksyt päälle. 

Juttu meni niin, että keskiviikkona klubitalon naistenillassa tapasin yhden saksalaisen, joka suositteli paikkaa ja lähetti linkin ko. kouluun. Syyslukukukaudelle tosin oli pitänyt ilmoittautua jo kauan sitten. Tänään soitin sinne kysyäkseni mahdollisia vapaita paikkoja. He sanoivat että tulla sinne paikan päälle selvittämään, joten lähdin sinne sitten käymään ja kysymään. Kuinka ollakaan, siellä oli täysi hulina päällä, sillä lukukausi alkaa tosiaan maanantaina ja opiskelijoita on saapunut joka kolkasta ilmoittautumaan ja majoittumaan ja ties mitä. Mutta niin vain siellä sanottiin, että mahdun mukaan ja tunnissa kaikki oli hoidettu. Taas sai ihmetellä prosessin tehokkuutta. Siellä vain menin ihmiseltä toiselle ja tehtiin rekisteröityminen, otettiin kuva ja sain opiskelijakortin, maksoin lukukausimaksun, arvioitiin kurssin taso ja sain oppikirjat kainaloon. Lopuksi neuvottiin minne tulla maanantaiaamuna klo 9.25. Olen ihan tyytyväinen! 

Kouluni on aika kaukana. Metrolla pääsee sinne, mutta meillä ei ole metroasemaa ihan vieressä. Jos se tuntuu olevan liian paha matka, niin voihan sitä opinahjoa sitten lukukauden päätyttyä vaihtaa. Positiivista on, että opinnot ovat halvempia kuin niissä yksityisissä kielikouluissa, joita olen tähän saakka katsonut. Lisäksi tuo on ihan iso kansainvälinen koulu, näkee varmaan monenlaista menijää siellä. En kuitenkaan usko, että minkäänlaisiin vapaa-ajan opiskelijajuttuihin enää otan osaa. Ikä painaa, eikä kiinnosta mitkään nuorisokekkerit.

Kodin laittamista ja muita aktiviteetteja

Oon käynyt Ikeassa pari kertaa ostamassa kodin tarvikkeita. Tällä viikolla kävin toisen kerran ja tärväsin suurimman osan rahoista king size sijauspatjaan, sellaiseen Tempur-patjan tyyliseen. Täkäläiset eivät sijauspatjoista perusta vaan tykkäävät kovasta patjasta. No, ostettuani sijauspatjan aloin stressaamaan, että tuliko tehtyä hukkaostos, kun oikeastaan muutamassa viikossa olen jo tottunut nukkumaan siinä kovalla patjalla. Mutta onpahan nyt. 

Ikeassa syömässä.. ääh, säälittävää!

No arvatkaa mitä muuta siellä Ikeassa myytiin. No lihapullia tietysti, mutta myös siideriä! Pari oli pakko ostaa mukaan, ja ihan maistui sellaiselle makealle suomalaiselle limusiiderille. Ihan hyvälle siis maistui näin kuukauden siideritauon jälkeen. Nyt ei muuta kun joka päivä Ikeaan. No ei vaan. Viinihän täällä on kalliimpaa kuin Suomessa (paitsi kiinalainen). Olutta ja limpparia saa oikein halvalla. Joku cola-tölkki maksaa n.30 senttiä. Shoppailijoille on täällä valtavia ostosparatiiseja täynnä merkkiliikkeitä, mutta tuontituotteet ovat arvokkaita ja niinpä niitä ei välttämättä kannata täältä ostaa. Ehkä valikoimaa voi olla enemmän, mutta toisaalta kokoja ei. Minua tämä ei niin kovasti kosketa, koska en ole koskaan ollut mikään himoshoppailija, mutta kaikille muotitietoisille tiedoksi.

Ruoka koskettaa kaikkia... kiinalaista ruokaa saa halvalla. Muut ravintolat ovat kalliimpia, mutta yleisesti ottaen kuitenkin vähän halvempia kuin Suomessa. Viime vuosina kun on ollut paljon puhetta travellauksesta ja on näistä Madadventureja jne, niin näistä huolimatta en kyllä vielä ole minnekään katukeittöön mennyt syömään. On niissäkin varmasti eroja, mutta mistä ne maallikko erottaa? Kertokaa vaan, jos teillä on kokemusta. 

Yleisesti ottaen luulisi, että kasvisruoka olisi turvallisempi vaihtoehto, ei ainakaan tulisi syötyä rottaa. Toisaalta kasviksissa saattaa olla hirveästi jotain torjunta-aineiden jäämiä ym. myrkkyjä. Joku voi sanoa, että jos liikaa miettii, niin ei voi kohta mitään syödä. Kyllä välillä kuitenkin tätä tuumailen. Koko asia vaan on niin monipiippuinen, koska ruokaa voi pohtia oman turvallisuuden kannalta, hinnan kannalta, ekologisuuden tai muun eettisyyden kannalta. Jopa täällä Kiinassa myydään muuten jonkin verran "organic" tms. luomutuotteita, mutta ne taitavat olla yleensä tuontitavaraa muista maista.

Ei ehkä se kaikkein houkuttelevin kiinalainen katukeittiö. Tai sitten olen vain vähän nössö. Paikka on ihan lähikulmilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen selannut netistä paljon, että mitä täällä oikein voisi tehdä. 
Ilmoittauduin Shanghain suomalaisiin ja menen sinne kyllä pian, kun syystapahtumat lähtevät käyntiin. Sitten täällä on sellainen Community Center, josta Anna vinkkasi minulle. Siitä tulee vähän mieleen kansalaisopisto, toisaalta taas monikulttuuriyhdistys Familia Club. 
Community Centerissä tarjotaan paljon kursseja ja jonkin verran myös retkiä kaupungin sisällä. Jotain intro-tilaisuuksiakin oli juuri Shanghaihin muuttaneille, esim. opastusta kaupungin terveyspalvelujen käyttöön ja ostosten tekemiseen. Osa tapahtumista oli ilmaisia, mutta varsinaiset kurssit olivat kyllä kalliimpia, kuin vaikka Familiassa. Ei ole niihin asiaa muuta kuin meillä rikkailla expateilla... Itse haluaisin kovasti ilmoittautua tai chi -kurssille :) 

Tai chi -kurssi alkaisi ensi viikon perjantaina, yritän kyllä päästä siihen. Kielikurssi alkaa vasta 18.9. Kumpa sekin alkaisi jo ensi viikolla, mutta ei. Joen toisella puolella olisi niitä paljonkin tarjolla, mutta tuo on kivasti kävelymatkan päässä. Netistä löysin lisäksi jonkin verran vapaaehtoistoimintamahdollisuuksia. Olisi esimerkiksi viittomamerkkien opettamista pienille lapsille. Aika näyttää, minkälaiseksi arkeni täällä muodostuu. 
 

Rolle sohvan selkänojalla, missäs muuallakaan.

 

 

Kolmannen viikon puuhasteluja

Hei taas. 
Mainitsin taannoin, että olin menossa tapaamaan ystävällistä brittinaapuria sekä klubitalolla pidettävään naisten tutustumisiltaan. Tapaaminen Sallyn kanssa meni ihan hyvin ja hän auttoi minua hommaamaan kiinalaisen puhelinliittymän. (En ole ostanut toista puhelinta, joten tiedoksenne, että en pidä suomalaista liittymää nyt päällä.) Kävimme tuoretorilla, joka oli oikeastaan kauppahallin tyylinen paikka. Paikka saattoi olla sama, jossa myyjät nukkuivat ensimmäisellä vierailullani. Nyt kuitenkin kaupanteko onnistui ja minä maistoin ensimmäistä kertaa herkullista litsi-hedelmää. Lohikäärmehedelmän ostin kerran kaupasta, mutta sen maku ei ollut kovin vahva. Monta uutta ja maukasta hedelmää on varmasti vielä testaamatta... sitä haisevaa durianiakaan en ole vielä uskaltanut ostaa.

Keskiviikkoiltana olin sitten siellä klubitalon naistenillassa. Paikalle kokoontunut seurue koostui enimmäkseen minua vanhemmista jenkeistä. Minulla oli jonkin verran kieliongelmaa ja en kokenut oloani kauhean kotoisaksi. Ajattelin mennä paikalle jatkossakin, mutta otan nämä tapaamiset varmaan enemmän englannin kielen keskustelukerhon tyyppisenä tilanteena.  

Loppuviikosta kävin kaupungilla Annan kanssa, sellaisella "taidealueella". Siellä oli gallerioiden lisäksi kivoja pikkumyymälöitä ja ruokapaikkoja. Alue oli jotenkin eurooppalaistyylinen, ainakin ruokatarjonnasta päätellen. Tosin yksi koju möi jäätelö- tai mehujääpuikkoja, joissa vaihtoehtoina oli perinteisiä kiinalaisia makuja, kuten red bean (yummee!). 

Tänään taas olin miehen kanssa Century Parkissa, jossa vuokrasimme nelipyöräisen menopelin. Joitakin viileämpiäkin päiviä on onneksi ollut (alle 30 astetta jo), mutta kyllä tänään taas hiki valui ulkoillessa. Illalla sitten ruvettiin vaihtamaan huonekalujen järjestystä, ikään kuin ei vielä olisi tullut hikoiltua tarpeeksi. Uurastus kannatti, sillä nyt on täällä kotona mukavampi olla, kun on omaa käden jälkeä näkyvissä.  

Minä kuskin paikalla Century Parkissa. Puisto oli iso, pääsymaksu reilun euron. Koiria ei tuonne saa viedä.

Kiinalaisten sisustustyyli on korea, kullattuja ovenkahvoja ja hanoja, kullattuja ihan-mitä-vain. Massiivisia tekokukka-asetelmia. Tärkeintä on, että asiat näyttävät hienoilta päälle päin. Ihan erilainen maku kuin valtaosalla suomalaisia. Ehkä sen takia täällä on näitä feikkilaukkuja ja muita. 

Feikkimarkkinoilla voi valita, minkä merkkiset kengät ostaisikaan.

Tai sitten voi käydä suutarilla teettämässä popot.

 

Hoidoissa ravaaminen aloitettu

Terveisiä ihanasta jalkahieronnasta. 
Kun tässä on lähikatuja kävellyt, niin paljon on hieromoita näkynyt. Ne, joissa ikkunassa vilkkuvat neonvalot, ovat bordelleja. Sitten on ilman neonvaloja olevia, mutta muuten kurjan näköisiä taloja, joihin en kyllä uskaltaisi mennä. Aivan lähellä on kuitenkin kaksi siistin oloista paikkaa, joista toinen tuli tänään testattua. Tunnin jalkahieronta maksoi 118 rmb (noin 14 e). Kokovartalohieronnat olivat reilusti kalliimpia. Pedikyyri sen sijaan on tosi halpa, seitsemän euron luokkaa. Mutta pedikyyrejä ja manikyyrejä ym. saa tästä klubitalolta ilmeisesti vielä halvemmalla. Molemmat paikat tarjoavat reiluja alennuksia niille, jotka ostavat kerralla  muutaman sadan euron arvoisen kortin, jolla eri hoitoja voi sitten lunastaa. Se voisi olla ihan hyvä ratkaisu, sillä korttia voi käyttää useampi henkilö. Näin vieraammekin saisivat hoidot alennushinnoilla. 

Hieronta alkoi sillä, että jalat pantiin kuumaan yrttiveteen. Sillä aikaa istuimme palleille ja saimme niskahartiahieronnan. Sen jälkeen jalat hierottiin vuorotellen öljyllä. Tässä varmasti akupisteitä käytettiin hyväksi. Pohjeitakin hierottiin. Kaiken kaikkiaan hieronta tuntui tosi hyvältä, olen aina ollut suuri jalkahieronnan ystävä <3 Hoidon jälkeen jalat tuntuivat miellyttävän kevyiltä, todella suosittelen tätä :) 

Hierontapaikan aulasta

Istuimme Annan kanssa vierekkäin mukavissa tuoleissa. Jalkahierontaan voi mennä porukalla nautiskelemaan, johonkin huoneeseen mahtui viisikin asiakasta vierekkäin.

Hieronnan aikana sai nautiskella teestä ja hedelmistä.

Kaunis hierojani ja rumat jalkani.

Hieronnan lopuksi jalkapohjat kupattiin tuolla lasikuvulla. Hieroja laittoi kupuun kaiketi jotain alkoholia ja sytytti sen. Kupu kiinnitettiin jalkapohjaan ja liu'utettiin pitkin jalkapohjaa. Tämä ei siis ollut mitään verikuppausta, ja tuntui ihan miellyttävältä. Hyi kamala, kun nuo jalat on valkoiset.

 

Alkujärkytys alkaa taittua?

Ennen kuntoilua ehtii vielä kirjoittaa päivän kuulumiset. 
Juuri nyt tuntuu siltä, että on monta toivon hiventä ilmassa sen suhteen, että elämä täällä alkaa vielä maistumaan. Ei sillä, että se nyt hirveän kurjaa olisi tälläkään hetkellä, ei todellakaan. Minut tuntevat vain ehkä tietävät, että olen sinne Suomen kotiin aika kiintynyt. Luonnekin on ehkä enemmän kuivakka realisti kuin "maailmoja syleilevä". Suhteuttakaa siis kirjoitukseni em. spekseihin. 

No kuitenkin, niitä ilon aiheita on tullut lisää. Yhtenä päivänä eräs ystävällisen oloinen brittinainen aloitti juttelemaan tuossa pihalla, ja sen seurauksena olemma huomenna menossa tuoretorille ("wet market") ostamaan rehuja ja sen jälkeen kahvittelemaan jonnekin. Toivotaan, että juttu luistaa! Lisäksi täällä taloyhtiön klubitalolla on sellainen naisten tutustumisilta aina keskiviikkoisin. Ajattelin mennä sinne vakoilemaan ja tutustumaan. Syyskuussa on puolestaan tulossa Shanghain suomalaisten tapahtumia, jonne niin ikään yritän rohjeta mukaan. Vaikka tällaisia tapahtumia on, niin eihän se ystävystyminen silti helppoa tai itsestään selvää ole. Muistan mm. Kanadan vaihdon ajalta, että vaikka kuinka osallistuin opiskelijarientoihin, ei ystäviä tahtonut niistä löytyä, moikkaustuttuja vain. Lopulta hyvä kaveri löytyikin sattumalta, ja toivon että näin kävisi täällä Kiinassakin.

Ystävät ovat kovin tärkeitä, mutta eipäs väheksytä ruuan merkitystä. Täällä ollaan nimittäin jo päästy patojen äärelle, ja kuntosalilla saa viettää aika paljon aikaa kuluttaakseen esimerkiksi eilisen brunssin kalorit. Viikonloppuisin monet Shangain ravintolat tarjoavat brunsseja, joihin voi mennä viettämään päivää herkkujen kera. Eilen testasimme yhden version, joka ei tuottanut pettymystä, paitsi ehkä jälkiruokien suhteen (oma "erikoisalani"). Syntymäpäiväni kunniaksi yhdistimme brunssiin myös ns. free flow'n, johon kuului vapaasti olutta, sangriaa, kuoharia ja jotain muutakin alkoholijuomaa. Ruokana oli erilaisia alkupaloja (salaatteja, mereneläviä, juustoja, leikkeleitä... ) ja lisäksi kukin sai tilata yhden pääruuan, joka oli aamiaistyyppinen, esimerkiksi kunnon omeletti. Kahveja ja mehuja sai myös rajattomasti. Hintaa tällä oli alkoholin kanssa 300 rmb (noin 38 euroa) ja ilman alkoholia 180 rmb (noin 23 euroa). Tänään taas kävin aivan mahtavassa Element Fresh -ravintolassa lounaalla ja söin erinomaisen munakoisolla ja juustolla ym. täytetyn lämpimän sandwichin. 

Element Freshin "grilled seafood sallad"

Ihanan makuinen munakoiso-sandwich

Hintataso täällä Shanghaissa on jatkuvasti noususuuntainen, joten esimerkiksi parin vuoden takaiset hinnat ovat jo auttamatta historiaa. Tähän vaikuttavat palkkojen nousun lisäksi myös mm. valuuttakurssien muutokset. Kun ennen 100 rmb on voinut jakaa suoraan kymmenellä ja on saanut eurohinnan, niin tällä hetkellä 100 rmb vastaakin jo liki 13 euroa. Ruokailemaan totta kai pystyy tuota brunssia paljon edullisemminkin, etenkin kiinalaisissa ravintoloissa, mutta mitään superhalpaa ei ole tullut vielä vastaan. Kiinalaisesta ruuasta kuulee joskus Ikäviä juttuja, joten jonkin verran harkintaa kannattaa paikkojen valinnassakin käyttää. Suomalaisissakin lehdissä on raportoitu muun muassa melamiinilla terästetystä maidosta, tätä yleisempi ongelma on ilmeisesti kuitenkin paistinrasvan kierrätys viemärin kautta. (Linkissä NY Timesin juttu aiheesta.)

Rollella kaikki hyvin :)

Kiinassa puhutaan kiinaa, alahan opetella

Viikonloppu vetelee jälleen viimeisiään. Perjantai oli osaltani vähän huono päivä, koska en ollut kehitellyt sille mitään ohjelmaa. Lopputuloksena vetelehdin ja nokostelin ja tuli jopa vähän koti-ikävä. Mieli oli maassa. Taidan olla niitä ihmisiä, joille rutiinit ja rakenne tuovat jonkinlaista turvaa ja tasapainoa elämään. Pelkkä Rollen ulkoiluttaminen ei kuitenkaan riitä. Olenkin nyt selvittänyt, millaisia kielikouluja täällä Shanghaissa on, ja pyrin aloittamaan opinnot elo-syyskuun vaihteessa. Saan opiskella 80 tuntia miehen työpaikan laskuun ja siitä eteenpäin täytyy mennä omalla kustannuksella. Kun positiivisesti ajattelee, niin kiinan tunti olisi oikein hyvä motiivi lähteä aamulla liikenteeseen ja heti tunnin jälkeen voisi testata uusia sanoja kaupungilla :)

Englannilla pärjääminen on täällä aivan satunnaista (harvinaista) ja tuurista kiinni. Esimerkkinä voisin kertoa sen, kun yritin postittaa papereita Shanghaissa sijaitsevaan Suomen konsulaattiin. Postitoimistossa ei edes otettu kirjettäni vastaan, koska osoite oli englanniksi, vaan ohjattiin käyttämään kiinaa. Ja osoitteen katu oli kuitenkin iso ja tunnettu katu. Virkailija katsoi sanakirjasta kaksi sanaa: "use chinese" ja kirjoitti ne minulle lapulle. Täältä saan varmaankin postini ihan hyvin perille Suomeen, mutta täällä päässä perille tuleminen voi siis olla epävarmaa ilman kiinalaisia merkkejä (ja muutenkin?). 

Kiinalaisilla on myös mielenkiintoinen oma aksentti, kuten tietysti suomalaisillakin. Sen ymmärtäminen voi olla alkuun aika hankalaa, en ainakaan itse sitä vielä tajua. Kiinalaisten tekemät englannin kielioppivirheet ovat varsinainen klisee, mutta kyllä ne vaan naurattavat. Tässä pari otosta lauantaiselta ostosreissulta, minibussin sisältä: 

Please the good safety belt in department

Meet Carefully

 
Ei siinä mitään, kyllä sen ymmärtää, että Kiinassa puhutaan kiinaa, ja haluaisinkin sitä oppia. Haasteita siinä kyllä riittää! Ja toivottavasti tutustun johonkin jenkkiin tai brittiin, espanjalaisista puhumattakaan, ettei oma kielitaito rapistu ihan kokonaan. 

Naisille tarjolla ilmainen humala

Eihän tässä meinaa ehtiä blogia päivittämään, kun on ollut kaikenlaista puuhaa. Ja hyvä niin! 

Tiistaina piti viedä passi läheiseen toimistoon, josta sain sitten vuorokauden kuluttua lomakkeen, jota tarvitaan oleskeluluvan hakemiseen. Oleskelulupaan tarvitaan siis kaikenlaista härpäkettä ja lirpaketta, jotka alkavat olla kasassa. Vielä pitäisi saada avioliittotodistus käännätyksestä ja käydä ottamassa passikuva, kun niitä menee täällä myös paljon, mm. terveystarkastuksessa neljä kuvaa. Oleskelulupaan niin ikään tarvittava health card tuli terveystarkastuksen jäljiltä perille ja olin kelvollinen Kiinaan. Tosin dieettiin pitäisi kiinnittää huomiota ja iho oli arvioitu epänormaaliksi (?). Dieettiasiahan olikin jo tiedossa, mutta ihoasia oli uutta. Epänormaalin valkoinen? 

Kävin Annan mukana eilen katsastamassa paikan, jossa voi teettää kaikkia vaatteita kauluspaidoista iltapukuihin ja villakangastakkeihin asti. Räätäliliikkeitä oli kolmessa kerroksessa valtava määrä. Huono puoli on se, että mallikappaleita ei ole isossa koossa, joten on itse tiedettävä, millaiset mallit pukevat omaa vartalotyyppiä ja tilattava riskillä. Lisäksi käytiin silmälasimarkkinoilla, jossa homma näytti toimivan hyvin. 

Mallikappaleita yhdessä räätäliliikkeessä.

 
Illallahan opin vielä enemmän, kun lähdin jälleen Annan opastuksessa tsekkaamaan Ladies' night -paikkoja. Ensin syötiin maittavat salaatit Blue Frog -ravintolassa. Sitten suuntasimme jonnekin 98. kerrokseen, tämän rakennuksen ravintolaan. Naisilta ei peritty pääsymaksua ja skumppaakin sai kiskoa. Eipä siellä montaa miestä ollutkaan, janoisia leidejä vain. Seuraavaksi testattiin Brown Sugar, joka on Xintiandin alueella. Siellä asiakaskunta oli vähän monipuolisempi ja skumpan juomista sai jatkaa bändin soittaessa. Ihan viihdyttävä orkesteri, mutta kuulemma paikassa on aina sama bändi, jolla aina sama setti. Autotunea ei säästelty suotta. Viimeisenä menimme Zapatas-nimiseen paikkaan, jossa skumpan sijaan tarjolla oli ilmaisia margaritoja. Paikka oli aiempien tapaan täynnä ihmisiä ja meno oli hyvä. Vesi maksoi jotain viisi euroa ja taksimatkat yhteensä varmaan 10-15 euron luokkaa, joten eipä paljon rahaakaan siis mennyt tähän baarikierrokseen. 

Suomessa ei nämä ladies' nightit taitaisi toimia...

Baarin katto oli koristeltu posliiniesineilllä.

Vinkkejä parempaan expat-elämään

Tervehdys taas, se on uusi viikko käynnissä! 
Eilinen sunnuntai meni jostain syystä ohi nokosia nokosten perään nukkuessa. Onneksi tänään on ollut aktiivisempi päivä; tapasin täällä pari vuotta asuneen suomalaisen Annan, siivosin ja pyykkäsin, kävin kaupassa ja salilla, sekä tietysti touhusin Rollen kanssa. Annan tapaaminen oli tosi hieno juttu, sillä hän kertoi minulle paljon hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten täällä saa aikansa kulumaan. Oli puhetta kieliopinnoista, kokkauskursseista, shoppailupaikoista ja vaatteiden teettämisestä, muutamia teemoja mainitakseni. Hän myös kertoi ravintoloissa järjestettävistä Ladies' night -illoista, joissa naisille tarjotaan maksutta skumppaa. Suunnitelma oli mennä ylihuomenna sellaiseen. Täytyyhän minun ottaa selville näitä yöelämänkin paikkoja, että osaan sitten vieraita kierrättää :) 

Shoppailuvinkit tulevat todella tarpeeseen, sillä täällä on omat alueensa kullekin tavaratyypille. Kaikkia tavaroita kyllä saa muualtakin, mutta tietyissä paikoissa valikoima on laaja ja hinnat edullisimmat. Feikkimarkkinoiden lisäksi on antiikkimarkkinat, silmälasimarkkinat, kukkamarkkinat jne. Kuulemma silmälasit oikeilla vahvuuksilla voi teettää noilla rillimarkkinoilla tunnissa ja ei maksa kuin parikymppiä. Isoja huonekasveja voi ostaa ruukuissaan ja sopia kotiinkuljetuksen. Itse asiassa kaikkea saa kotiin kuljetettuna konserttilipuista lähtien, kun vain osaa toimia. Feikkimarkkinat on siis paikka, jossa myydään näitä laukkujen, kellojen ym. merkkituotteiden kopioita. Varmasti minulla kestää aikaa tässä opettelussa, mutta mahtavaa tietenkin on saada näitä vinkkejä jo heti alkuunsa.   

Klubitalon kuntosalilla olen käynyt jo neljä kertaa ja yritän jatkaa tätä hyvin alkanutta harrastusta. Itse asiassa se tekee tosi hyvää, koska muuten liikunta jää kovin vähäiseksi, kun ei tuolla ulkona jaksa kovin kauan kävellä kuumuuden vuoksi. Klubitalolla on jotain jumppiakin tarjolla maksutta, pitää tietysti käydä testaamassa paikallinen zumba :) 

Tässä vielä tuoreita kuvia taloyhtiön ulkoilualueelta, nättiä on kyllä. 
 

Ostin imurin

Tänään testasin taloyhtiön tarjoamaa shuttle bus -kuljetusta, jolla pääsee kotiovelta päivittäin ostoksille mm. Walmartiin, Carrefouriin tai Super Brand Mall -ostoskeskukseen. Lähdin metsästämään erityisesti pölynimuria, joita jo katselin kerran aiemminkin. Valitsin nyt kohteeksi Carrefourin. Valinta oli ihan hyvä, sillä paikassa oli muitakin liikkeitä ja ruokapaikkoja ja niinpä pari tuntia kului nopeasti. Löysin pölynimurinkin, joka vaikuttaa ihan laatupeliltä. Nyt on joka päivälle puuhaa ;)  

Carrefourissa oli toki myös paikallisia erikoisuuksia, kuten nukkuvia kiinalaisia ja liha- ja kalaosastolla oleva vesiallas, jossa uiskenteli mm. lihavia sammakoita. Ostin itselleni imurin lisäksi kaksi eskari-ikäisille tarkoitettua kiinan kielen harjoitusvihkosta, joihin voi mallin mukaan jäljentää merkkejä. Vihkoset ovat varmasti hintansa väärti; oppii jokapäiväisiä sanoja ja niissä on ohjeet siihen, missä järjestyksessä viivat pitäisi vetää, jotta on oikein ja nopeinta. 

Krooh pyyh....

Kaloja, sammakoita, kyllä on tuoretta

Krooh pyyh....

Rolle on alkanut osoittaa virkoamisen merkkejä, tulee jo ovelle vastaan ja jaksaa vähän leikkiä. Tuntuu tosi hyvältä. Eilen olin vähän huolissaan, kun oli niin vetämätön kaveri. Ikävä kyllä yhden tassun nirhaumat vaivaavat, on märkinytkin joku haava. Juuri kun pyllypaiseesta päästiin! On se mätäkuu vissiin ihan totta. Hoidoksi olen suihkutellut, kuivannut, leikannut tassukarvat ja laittanut Betadinea. Nyt laitoin vielä tassusiteen, ettei Rolle nuolisi haavaa ja suojaahan se ulkosallakin. 
Kyllä se vielä sama Rolle-jäppinen on kuin ennenkin :) 

Rollen paluu

Tänään on päivä, jota olemme odottaneet... Hain Rollen aamusta karanteenista. Olin jännittynyt, koska en tiennyt mitä odottaa. Minulla on ollut suuri pelko siitä, miten täällä kohdellaan eläimiä ja onko Rolle saanut ulkoilla. Matkustaminen, kuumuus, vieras ympäristö... ikään kuin se muutenkaan olisi helppoa koiralle, kun ei ole itsellenikään.

Lähdin siis liikenteeseen taksilla puoli tuntia ennen paikan aukeamista. Paikan päälle tuli kulkea kahden eri portin läpi, joissa molemissa oli vartija. Katsoimme paperit virkailijan kanssa ja sitten piti odottaa 5-10 minuuttia, että koira tuotiin. Rolle saapui häkissään kolmipyöräisen "tarakalla" ja elossa näytti olevan. Sitten häkki koirineen taksin takapenkille ja kotia kohti. Takaisin tullessa olikin sitten kovasti ruuhkaa ja matkaa tehtiin varmaan toista tuntia. Rolle läähätti ja vinkui välillä takapenkillä ja ajo tuntui kestävän ikuisuuden. 

Kun pääsimme tänne kotiin, Rolle joi litran vettä tuosta vaan, kun yleensä vähän vain lipittää. Joko se ei ollut juonut aikoihin, tai matka oli vain tuntunut niin kuumalta ja jännittävältä. Tutkailtiin vähän uuden kodin paikkoja ja ruokakin maistui ihan hyvin. Pesin koiran myös, ja huomasin, että tassussa on pientä nirhaumaa. Ulkona Rolle teki sitten hirveän pitkän pissin pentuasennossa, muutaman metrin päähän ulko-ovesta. Johtuiko se nyt sitten tuosta juodun veden määrästä... epäilen, että ei ole Rolle liian usein päässyt pissalle karanteenin aikana. 

Tässä taloyhtiössä riittää pihamaata ja viheraluetta ihan kävelylenkiksi asti, mikä on koiran omistajalle ja koiralle mieleinen asia. Rolle kylläkin uupui kesken kävelyn ja kellahti nurmikolle. (On edelleen aika lämmin.) Noh, päästiin vielä kotiin asti. Siitä lähtien on oltu täällä sisällä ja Rolle makoilee. Odotan, että mieheni tulee töistä, niin nähdään miten Rolle siihen reagoi.

Yhteenvetona voisin sanoa, että Rolle ei suinkaan pomppinut ilosta nuolemaan naamaani, kun nähtiin. Uskon, että kestää jonkun aikaa, että koira toipuu tuollaisesta koettelemuksesta ja ei auta kuin antaa aikaa ja hellää huolenpitoa. Päässäni olen pohtinut, kannattiko tämä jne... spekuloinnit loppunevat siihen hetkeen, jos ja kun Rolle ekan kerran tuo lelun. Onneksi Suomeen palatessa ei ole karanteenia. Toisen kerran en kuitenkaan Rollelle tätä tee.

Vähän jätkä jaksoi jo herkkupallon perässä mennä... 

Taifuuni ja terveystarkastus

Täytyy vähän ottaa takaisin tuota myrskyn vähättelyä, kyllä tänään on piisannut tuulta ja vettä. Ruokakaupassa oli pakko käydä, koska ei ollut ruokaa ja kotiinkuljetuspalvelu "Sherpa" laittoi pillit pussiin sään vuoksi. Sateenvarjolla ei tehnyt tietenkään mitään noin kovassa tuulessa, joten parissa minuutissa olin aivan läpimärkä. Vesi ei haittaa, onneksi ei tippunut puun oksaa päähän tai muuta vastaavaa - kaatuneita puitakin näkyi jokunen. Toivottavasti ei ole tullut pahoja vahinkoja muualla päin seutua, meillä ei ole mitään hätää. Kaupasta löysin jotain lihaa, en ole varma mitä oli, mutta alashan tuo meni.

Kävin tänään autokuljetuksella maahantulleiden terveystarkastuksessa. Prosessi oli kyseisessä konttorissa todella hiottu kuntoon. Puolessa tunnissa olin käynyt noin kymmenessä eri huoneessa, joissa mitattiin pituus, paino, verenpaine, näkö, kurkattiin nieluun, ultrattiin ja palpoitiin vatsa, otettiin verikokeet, sydänfilmi ja keuhkokuva. Asiakkaalle ei puhuttu muuta kuin pakolliset ohjeet, eipä meillä tosin yhteistä kieltä olisi ollutkaan. Lähes kaikki em. testeistä oli tehty Suomessakin juuri ennen lähtöä. Tämä oli kuitenkin pakollinen tsekkaus, eivätkä nuo aiemmat tulokset kiinnostaneet ketään, vaikka ne oli otettu Kiinan viisumia varten. Terveyskortti pitäisi tulla tiistaina, sen jälkeen käymme residence permitin kimppuun. 

Iltaisin olemme viettäneet aikaa mm. katsomalla Moderni perhe-sarjaa dvd:ltä. Se on hauska ja hyvä, en tiennytkään. Olen myös aloittanut kiinan opiskelun itsekseni, opettajan löytymistä odottaessa. Nuo flash-cardit, joita saimme mieheni työkaverilta läksiäislahjaksi, ovat kerrassaan kätevät opetteluun. 

Kuuma on ja kummaa.

Shanghaihin on luvattu jonkinmoista hirmumyrskyä. Iltamassa satoi vähän vettä, mutta mitään ihmeellistä ei ole ollut havaittavissa sään suhteen (kuuma edelleen). Viikonloppunakin täällä oli jo kaksi myrskyä, jotka niin ikään jäivät huomaamatta navakkaa tuulta lukuun ottamatta. Säätila ei siis saanut minua pitäytymään sisällä tänäänkään, vaikka hikoilenkin ällöttävästi. 

Käppäilin jälleen lähialueilla ja kävin Suning-liikkeessä vertailemassa pölynimurien hintoja. Sain myös imuriesittelyn kiinaksi ja elekielellä, mutta jätin vielä ostamatta. Liikkeessä oli myynnissä myös hierontatuoleja, ja tiestysti siellä oli mies nukkumassa. Miksi kiinalaiset nukkuvat päivisin niin moninaisissa paikoissa? Vierailin jossain kauppahallin tyylisessä ja myyjistä vähintään puolet veteli sikeitä. Jos haluaisin ostaa jotain, pitäisikö heidät herättää, vai olisiko parempi antaa heidän jatkaa unia ja ostaa jostain muualta? Minullakin on ollut viimeisen parin vuoden aikana taipumus nokostella esimerkiksi silloin tällöin kulkuvälineissä, täällä se olisi ilmeisen hyväksytty tapa. 

Rolle-koiramme on ollut perjantaista lähtien karanteenissa. Se on vaikeaa, mutta muutaman päivän päästä meidän pitäisi saada se mamin mussukka tänne. Paperisota koiran saamiseksi Kiinaan on ollut hiukan haasteellinen ja edelleen täällä paikan päällä paperit ovat liikkuneet edestakaisin. Eräältä toiselta suomalaiskoiralta puuttui yhdenlainen maa- ja metsätalousministeriön todistus Kiinaan vietävästä koirasta, koska ko. lomake on vanha, eikä sitä löydy enää netistä. Vantaan kaupungin eläinlääkäri sattui tietämään tämän lomakkeen kokemuksensa perusteella, hänkin tosin joutui kaivelemaan paperia aika tovin. Miksiköhän Suomi on lakkauttanut lomakkeen, jota vielä tarvitaan?  

Ensimmäinen kirjoitus.

Hyvät lukijat, 

tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjoitus. En ole vielä varma, tuleeko tästä mitään pysyvämpää, mutta kokeillaan nyt ainakin. Kommentit ja kysymykset ovat erinomaisen tervetulleita. Pyrin lisäämään tänne kuvia myös, ne varmaan kertovat enemmän kuin kertomukseni. Olen täällä Kiinassa mieheni työn vuoksi. En kerro hänestä, ettei käy niin kuin Salkkareissa Sievisten perheessä: Paula juorusi Lassen asiat netissä, ja riitahan siitä syntyi.

Olen ollut Shanghaissa nyt kolme ja puoli päivää, enkä ole aivan vakuuttunut siitä että tämä olisi minun paikkani. Aiemmillakin ulkomaanreissuillani olen tarvinnut aktiviteettien ohessa lepoa ja omaa rauhaa, mutta täällä minusta tuntuu, että en jaksaisi lähteä edes ulos. Se johtuu varmaan tuosta hiostavasta kuumuudesta, joka uuvuttaa tämän kalkkilaivan kapteenin aivan liian nopeasti. 

Näin täällä aika monta nähtävyyttä edellisellä reissullani viime vuoden marraskuussa, joten sen suhteen ei ole kovaa suorituspainetta. Koska tulen viettämään täällä pitemmän aikaa, aloitan tutustumisen lähikulmiltani ja sellaisista asioista, jotka liittyvät jokapäiväisissä asioissa pärjäämiseen. Esim. tänään ostin riisiä ja sain keitettyä sitä. Riisin lisukkeet tilasimme Sherpa-palvelun avulla nepalilaisesta ravintolasta :P  

Ei ole ihan helppoa löytää syötävää paikallisesta marketista.Tällaista kampetta on hyllyt pullollaan. Onneksi hedelmiä on sentään ihan tunnistettavassa muodossa. Kananmunia on kymmentä väriä, varmaan jotain tuhannen vuoden munia.