Shanghai Biennale

Shanghaihin satoi viittä vaille vuodenvaihdetta ensilumi. No, myönnettäköön, että se oli hyvin vetistä räntää, mutta silti. Rolle ei ollut moksiskaan, mokomahan on yleensä talvisin tykännyt hypätä penkkojen päälle.Äskeisellä lenkillä lunta ei enää näkynyt, mutta yöt jatkavat ennusteiden mukaan pakkasen puolella. 

Voisin laittaa muutamia kuvia ja lyhyet esittelyt parista taidepaikasta täällä Shanghaissa. Yleisesti ottaen pidän nykytaiteesta ja luokkatoveriltani sain vinkin käydä tutustumassa Shanghai Biennaleen. Shanghai Biennale on rakennettu jonkin entisen voimalaitoksen sisälle, mihin paikan nimikin viittaa: Power Art Station. 

Biennaleen on vapaa pääsy, mutta periaatteessa näyttelyyn pitäisi varata lippu kiinankielisen nettisivuston kautta. Koska emme olleet varanneet aikaa/lippua, ostimme 10 rmb:n hintaiset opiskelijaliput sisäänkäynnin lähellä olevasta kopista (1,3 euroa, normaalilippu 2,6 e). Kukaan ei loppujen lopuksi ollut lippua vailla, joten sanoisin, että paikalle voi lampsia muina miehinä.

Paikka oli suuri, viisikerroksinen tila sisälsi jokaisessa kerroksessaan useita gallerioita. Pidin itse tilaa oikein sopivana nykyiseen käyttöönsä, heti eteisaulassa katto kohosi korkeuksiin ja iso teos pääsi oikeuksiinsa. Pahoittelen huonoja kuvia.

Biennalessa oli ihan kiinnostavia juttuja, ei toki kaikkeen jaksanut keskittyä. Ihan kaikki teokset eivät ikävä kyllä olleet edes "päällä". Minua kiehtoi esimerkiksi halkaisijaltaan parimetrinen metallipallo nimeltään Wanderer, jonka olisi pitänyt liikkua 25 cm minuutissa. Poloinen vaeltaja oli kuitenkin ahdistettu paikoilleen laudankappaleilla. Biennalessa oli teoksia monista maista. Palermo-galleriassa tunnistin heti taustalla soineen Arvo Pärtin Cantuksen, jonka voisi kyllä kuvitella monenkin teoksen taustalle. 

Tätä voisi luulla pehmeäksi levähdyspaikaksi, mutta kyseessä onkin puinen teos.

Joulua edeltävällä viikolla tulin käyneeksi kuululla taidealueella Moganshan Lu:lla (M50). Nyt olin varannut enemmän aikaa kuin edelliskerralla ja kiersin varmaankin parikymmentä galleriaa. Teosten hinnat olivat kyllä täysin yli oman budjettini, ainakin niiden, joista pidin. Ostin jostain halpalaarista kaksi kuvaa, joissa tausta oli maalattu ja päälle tehty leimasimella tms.yksinkertaisella tekniikalla naisen rintakuva ja toiseen naisen profiilikuva. Voin kuvitella niiden sopivan yhteen lapsuudenkodistani olevan ruskean ikonin kanssa. 

 

Pidin eniten galleriasta, jossa oli erilaisia valoteoksia.

Lopuksi toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta!

Suomalainen joulu Shanghaissa

Tapaninpäivän terveiset teille, rakkaat. 

Joulu alkaa olla tältä vuodelta ohi, ehkä pitäisi päästää helpotuksen huokaus. Itse pyhät menivät nopeasti. Jouluaattona ja tänään, tapaninpäivänä, olin tavalliseen tapaan kiinan tunneilla. Moni opiskelija oli tietysti mennyt kotimaahansa jouluksi, mutta vastapainoksi monella oli lapset mukanaan koululla. Lapset käyttäytyivät hienosti ja olivat erittäin suloisia muutenkin! Aattona luokkatoverit ja opettaja toivat vähän herkkuja syötäväksi.Viimeisen oppitunnin käytimmekin sanapelien pelailuun ja maistiaisiin. Tarjolla oli mm. sushia, nuudelia, intialaisia kookospikkuleipiä ja japanilaista makeaa punapapuhyytelöä. Lapsukaisten herkkua tuntuivat olevan erityisesti kuivat merilevälevyt, jotka mielestäni maistuvat suolaiselle merelle.

Eilen opiskelin joulupäivän ratoksi 13 uutta sanaa. Opiskelun lisäksi aloitin jouluksi säästämäni Riikka Pulkkisen uusimman kirjan ja katsoimme dvd:nä Intouchables -elokuvan. Oli kyllä hyvän mielen elokuva, suosittelen! Suklaata ja muita perinteisiä jouluruokia on myös nautittu. Ehkä liikaakin, sillä tänään opettaja sanoi minun näyttävän ihan joulupukilta. Joulupukilta? Loukkaannuin, vaikka en voi asiaa kieltääkään - tyynyjä ei tarvita. 

Varsinaisen jouluaterian nautimme perinteiseen tapaan aattoiltana. Löysin lanttuja Carrefourista. Tai luulin löytäneeni. Juures oli lantun tuoksuinen, mutta sisältä paljastui violetti malto. Mikä lie. 

On ollut mukava lukea joulujuttujanne Facebookista ja yleisesti Suomi-juttuja nettilehdistä. Olen tulossa kotiin käymään näillä näkymin helmikuun alussa, toivottavasti tavataan silloin. 
Muuten, täällä Shanghaissa on myös kylmä. Muutamasta lämpöasteesta huolimatta pipo on poikaa. Ja ikkunoista vetää!

Rolle sai pukilta uuden kettulelun. Nätti poseeraus ennen leikkejä.

 

Joulu- ja talvitunnelmia

Jouluun on enää muutama viikko, mikä alkaa näkyä Shanghaissakin. Täällä joululla ei ole sen kummempaa merkitystä kuin se, että ehkäpä kassakone kilisee tavanomaista enemmän. Joulupukin kuvia ja muita amerikkalaistyylisiä koristeita on liimattu joidenkin kauppojen oviin. 


Kävimme tänään yksillä joulumarkkinoillakin. Siellä olisi saanut glögimukillisen 55 rmb:llä (noin 7 e), lisäksi oli jonkin verran joulukoristeita, nättejä havukransseja yms. Vaikka havukoristeet olivat nättejä, jätimme ne ostamatta. Tavallaan joulua voisi vähän yrittää täällä tehdä, mutta toisaalta yksi kranssi ei sitä muuta miksikään: vietämme joulun kaukomailla. Suhtaudun tähän vähän kaksijakoisesti. Toisaalta joulu saisi mielestäni olla pian ohi, koska se ei täällä kuitenkaan ole sellainen kuin sen "kuuluisi" olla. Toisaalta laittaminen ja puuhastelu saattaisi tuoda joulutunnelmaa, kuten se tekee Suomessakin. Ehkä se juttu on siinä, että täällä saisi mielestäni puuhastella aika pitkän tovin, jotta saisin asunnostamme yhtä jouluisen kuin Suomessa. Se johtunee siitä, että asunto oli valmiiksi sisustettu, eikä se vielä(kään) ole ihan sellainen, kuin tykkäisin.

Noh, enempiä pohtimatta teinpä kuitenkinkin piparkakkuja alkuviikosta, ja niistä tuli ihan oikean näköisiä, mutta maku oli kertakaikkiaan huono! Taisin laittaa vahingossa liikaa jauhoja, kun tuntui että olisi pahvia pureskellut. Osa piparkakuista pääsi sitten joulukoristeiksi seinälle :)

Piparkakut eivät onneksi murentuneet, kun pujotin niihin neulalla lankaa. Nuo punaiset linnut ovat huopaisia lasinalusia, jotka pääsivät nyt joulun alla seinälle.

 
Perjantaina kävin koulun jälkeen MOCA-museossa katsomassa Suomi designin näyttelyn, joka oli esillä viimeistä päivää. Oli kiva fiilistellä jotakin suomalaisia juttuja, kuten Marimekon kauniita kankaita. Esillä olivat myös varsinaiset hyvän mielen tuojat, nimittäin Minna Parikan pupunkorvakengät. Eniten minua kuitenkin hymyilytti yhdessä huoneessa ollut Hel Looks kuvaesitys, jossa heijastettiin vierekkäin Hel Looksiin kuvattuja tyyppejä ja shanghailaisia pukeutujia. Tämä oli mukava oma Suomi-hetkeni itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa... vasta perjantai-iltana tuli myös katsottua Linnan juhlia Yle Areenasta, sillä  juhlien aikaan me olimme jo yöunilla. 

Minna Parikan kengät. Eikös ole aika söpöt :)

Hel looks ja Shanghai looks. Jaa-a, aika persoonallista kuvaa välitettiin suomalaisista tänne Shanghaihin!

Täälläkin muuten on sää jo niin viileää, että olen siirtynyt talvitakkiin. Lämmityslaitteemme on mennyt jo kaksi kertaa rikki, mutta onneksi se on saatu pian korjattua. Paikalliset koirat ovat suurimmaksi osaksi puettu joko collegehuppareihin tai koko pukuun, joka näyttää paidalta ja housuilta. Rolle on vielä pysytellyt naturellina :)

Tällä koiralla on myös kultaiset kengät, ei vaan näy kuvassa.

 
 

China's Got Talent!

Sain pari viikkoa sitten yliopiston opiskelijatoiminnan kautta kutsun Kiinan Talentin nauhoituksiin katsojaksi. Talent show esitetään Kiinassa nimellä China's got talent ja ohjelman jaksot kuvataan Shanghain Concert Hallissa. Idea on muuten sama kuin muissakin maissa, mutta täällä esittäjillä ilmeisesti saattaa olla joku koskettava tarina esityksen lisäksi. Esimerkiksi pari vuotta sitten Kiinan Talentin voitti sähköonnettomuuden vuoksi kätensä menettänyt, varpaillaan pianoa soittava mies. 

Ohjelmien nauhoituksiinhan yleensä tarvitaan yleisöä ja muistan, että Helsingin yliopiston ainejärjestöt tekivät toisinaan retkiä näihin. Yleensä ryhmät saavat Suomessa kai jonkinlaisen pienen palkkion. En ole varma, saiko ryhmä täällä korvausta, mutta meitä oli joka tapauksessa ihan mukava porukka. Odottelua oli paljon, heti aluksi jouduimme odottamaan liki kaksi tuntia, ennen kuin esitykset lopulta alkoivat. Odottaessa harjoiteltiin taputtamista ja hurraamista hyvin perusteellisesti. 

Kiinalaisille opiskelijoille yleisössä oleminen tuntui olevan jännää, koska ohjelman tuomaristo tietysti koostuu kiinalaisista kuuluisuuksista. Tuomaristossa oli näyttelijöitä ja musiikkiammattilaisia sekä erittäin menestynyt miesvoimistelija Yang Wei. Wikipedian mukaan hänellä näyttäisi olevan useita olympiakultamitaleja ja maailmanmestaruuksia. Vieressäni istunut kiinalainen nuori naisopiskelija kertoi olevansa tosi innoissaan erityisesti tästä komeasta voimistelijasta.

Valkopaitaisen miehen esitys oli siinä, että hän ilmanyrkkeili pöydällä olevat viirit pyörimään. Keltapuseroinen tuomari Yang Wei kävi kokeilemassa samaa, ja eiväthän ne viirit liikkuneet mihinkään, vaikka hän kuinka takoi ilmaa viirien edessä.

Tässä puolet tuomaristosta. Oikealla todella viehättävä näyttelijätär ja laulajatar Annie Yi (伊能靜).

Esitykset olivat yhtä moninaisia kuin Suomenkin Talentissa. Esityksiä oli monta, joten en ole varma näkyvätkö kaikki lopulta tv:ssä, tai tehtiinkö tässä kerralla useampi jakso. Kolmen tunnin aikana näin muun muassa pandakarhuhaalareissa tanssivan ja a cappellana laulavan miesryhmän, Gangnam Stylen tahdissa rintalihaksiaan vuorotellen jännittävän miehen, hienoja temppuja tekevän villakoiran, taitavan akrobaatin ja miehen, joka lauloi jotain helppoa laulua, mutta naksutti samalla komppia jotenkin leukaluutaan liikuttelemalla. Kun leukakomppi ei tehonnut tuomaristoon, hän esitti vielä toisenkin kykynsä, joka oli nenällä melodian viheltäminen.

Voi olla, että esittäjillä oli niitä mainitsemiani koskettavia tarinoita, mutta en tietenkään ymmärtänyt niistä yhtään mitään. Tosin yksi Michael Jacksonin tanssityyliä jäljittelevä mies reväytti esityksensä lopuksi auki julisteen, jossa hän kirjoitti haluavansa löytää vaimon. Jos ja kun miehen esitys pääsee tv:hen, hän ainakin saa paljon näkyvyyttä; ehkäpä vaimokin löytyy! Tuomaristo kysyikin jo meiltä yleisön edustajilta, oliko joku kiinnostunut tästä miehestä, mutta minulta meni vähän ohi, että löytyikö sieltä halukkaita.... Kyllä mies ihan mukavasti osasi tanssia, mutta oli kyllä aika laihan puoleinen.

Vaimoa hakeva tanssitaituri

  

Me istuimme aivan tuomariston edessä, lavalta katsottuna kolmannessa rivissä. Luulen, että näyn telkkarissa, mutta vielä pitäisi selvittää, koska tähtihetkeni koittaa. Olen ollut saamaton asian suhteen, ohjelma on saattanut jo mennäkin, vaikka tietysti haluaisin nähdä sen!