Taidetta ja sirkushuveja

Olen miettinyt pääni puhki, mistä ja millaisia tauluja hankkisin tänne. Asunnossa valmiina olleet sisustustaulut eivät miellytä silmääni vaan pikemminkin ärsyttävät. Olenkin nostanut ne komeroon. Siis; mitä tilalle? 

Kuulin sattumalta "painter's street" -kadusta, jolla vierailu vei viimeisetkin haikailut hankkia paikallista "oikeaa" taidetta ja samalla tukea täkäläisia taiteilijoita. Painter's street on pieni katu, jossa eri taulukaupoissa myydään tauluja "joka makuun", Mona Lisasta Monet'n Lumpeisiin. Paikassa voi siis tilata kopion kuuluisien taiteilijoiden tauluista tai vaikkapa muotokuvan valokuvan perusteella. Maalaajina toimivat ilmeisesti usein taideopiskelijat. 

Onhan se kiva, että täältä voi ostaa juuri sellaisen taulun, kun haluaa, mutta originelleja taideteoksia etsivän on syytä olla varovainen. Tuntuisi halpamaiselta teettää täällä halpa kopio esimerkiksi suomalaistaiteilijan teoksesta. Jotenkin ymmärrän rikkaiden muotijättien kopioinnin, mutta taiteilijat yleensä eivät rahassa kieriskele... Paras vaihtoehto omalle kohdalleni ehkä olisi tilata maalaus itse ottamastani valokuvasta. Vai tulisiko mieleenne muita hyviä ideoita? Koen, että ehdottomasti kannattaa täältä tauluja ostaa ja teettää, mikäli löytää jotain miellyttävää, sillä hinnasta voinee täällä pudottaa nollan pois Suomen hintoihin verrattuna.

Tällainen olisi ihan hauska vaikka perheenjäsenistä. Tai Rollukasta eri ilmeineen.

Lauantaina tuli käytyä ERA-sirkuksessa, joka oli käymisen arvoinen. Hienoja akrobatiatemppuja ja muita taidonnäytteitä, jotka parhaimmillaan saivat leuan loksahtamaan. Varmasti minä opin ennemmin kiinaa, kuin vaikkapa heittelemään toisella jalallani posliinikippoja pääni päälle pinoon, samalla seistessäni yhdellä jalalla tasapainolaudalla. Kertomus ei tee oikeutta tempulle, eikä kuvia tuolla saanut ottaa. Eivät ne varmaan olisi hämärässä onnistuneetkaan. Joka tapauksessa suosittelen! 

Tällä viikollahan olen lähdössä retkeilemään Lushan mountainille torstaista sunnuntaihin. Odotan retkeä jännityksellä, enhän ole edes mennyt vielä kiinalaisessa junassa :) Luokaltamme ei lähde muita, sillä monilla on seuraavan viikon National Holidaylle tiedossa matkustamista. Loman jälkeisenä maanantaina meillä on kuukausikoe. Pieni sanelukoehan meillä on jokaisen kerran aluksi, ja niissä pärjätäkseen läksyt on tehtävä tunnollisesti. Henkilökohtaisesti koen nuo pikkutestit motivoivina. Osaan nyt ehkä 60 merkkiä, mikä on toki masentavan vähän, mutta alku sekin. Tympeintä tässä on se, että en mitenkään ehdi saavuttamaan kiinan lukutaitoa täällä oloaikanani. Todella ärsyttävää, että olen opiskellut monia kieliä, mutta en osaa hyvin kuin englantia. Täytyy kai vain tehdä se, mitä pystyy ja samalla kerätä kiinalaisia elämyksiä!

Pihamaatamme on koristeltu tuleviin juhliin liittyen.

Iltapäivän lepotauko.

Ihmisiä työssä

Olen löytänyt Shanghaista kaksi liikettä, jossa myydään minun kokoisiani vaatteita. Vierailijoille sellainen ennakkovaroitus, että vaikka olisitte hyvävartaloisia naisihmisiä, niin täällä kokonne voi olla XL. Ihmiset vain ovat täällä kertakaikkiaan siroja. Kenkätarjonta voi loppua numeroon 38. Marks & Spencer oli iloinen yllättäjä, sillä siellä oli tosi kivoja vaatteita ja minun kokoa oli paljon, eikä vain jossain takanurkan rekissä. 

Toinen sopiva liike tuli tänään vastaan (Next-niminen vaatekauppa Super Brand Mall-ostoskeskuksessa). Siellä oli vähän tätimäisempiä vaatteita. Jostain kumman syystä olivat kuitenkin osanneet laittaa Rollen kuvan yhteen puseroon.  

Vaihtoehto näille liikkeille on sitten se vaatteiden teettäminen räätälillä, mitä varmasti myös tulee testattua reilun kuukauden päästä. Silloin tarkoitus on teettää iltapuku Shanghain suomalaisten itsenäisyyspäivän juhlaan.

Tässä kaupungissa on paljon elämää kaduilla. Olen kuvannut sitä jonkin verran lupia kyselemättä. Puolustuksekseni sanon, että kyllä on minuakin tuijotettu. Välillä kuvien laatu on tosi heikko, johtuen sekä kuvaajan tärisevästä kädestä että tavallisesta pokkarikamerasta.

Katukauppiaat myyvät esimerkiksi hedelmiä ja vihanneksia sekä piraattileffoja ja -cd-levyjä. Sateen sattuessa sateenvarjokauppias ilmaantuu metroasemalle. Polkupyörään mahtuu yllättävän monta lemmikkieläintä kaupattavaksi. Tavanomainen näky ovat romukauppiaat, jotka ajavat päivittäin kolmipyöräisellään ja kilkuttavat samalla kelloaan, jotta ihmiset osaisivat tuoda pahvia tai muovia kadulle. Erilaiset korjausmiehet, kuten suutarit ja polkupyöränkorjaajat pyörittävät kaduilla bisnestään samalla, kun monien kivijalkaputiikkien myyjät loikoilevat kadulla lepotuoleissaan odottelemassa asiakkaita. Jonkin verran näkee myös kerjäläisiä, mutta vähemmän kuin kesäisessä Helsingin keskustassa. Vielä en maininnut lukuisia siivoojia ja kadunlakaisijoita, jotka huolehtivat ympäristön puhtaudesta alkeellisilla välineillä, enkä kadunkulmissa viihtyviä miesten peliporukoita... 

Vielä mahtuis varmaan vähän lisää styroksia.

Kortinpeluuta ja juoruamista.

Ihmisiä on paljon, ja niin tuntuu olevan suojatyöpaikkojakin. Monien työtehtävä on avata ravintolan ovi tai sanoa asiakkaille tervehdys. Palvelu on välillä erikoista. Ostin miehelleni urheiluhousuja ja kysyin englanniksi mahdollista palautus- tai vaihto-oikeutta. Myyjä alkoi touhuta aivan omiaan. Hän yksinkertaisesti alkoi puuhastelemaan housuhyllyllä jotain ja jätti minut kassalle. Kun visakortti kädessä yritin sanoa, että haluaisin maksaa housut, hän vastahakoisesti tuli paikalle. Hän esitteli toisia housuja ja osoitteli sovituskoppia, lopulta haki toisen myyjän. Hieman vaikeaa oli housunsaanti. Sama tapahtui aiemmin, kun olin ostamassa kuulokkeita. Kassakone ei ottanut hintaa kuulokepaketin koodista. Joten myyjä meni hämilleen, laittoi kuulokkeet takaisin turvapakkaukseen ja vei hyllyyn. Ei voi ostaa. Näin se homma etenee! 


Kai tämä liittyy siihen kasvojen säilyttämiseen, kun ei voida suoraan sanoa, ettei ymmärrä tai osaa. Nämäkin myyjät olisivat varmaan halunneet, että häivyn nopeasti paikalta, ettei esimerkiksi vanhempi kollega huomaa myyjän taitamattomuutta. Melkoisia kauppamiehiä. 
Edellämainittu palvelukäytös tuntuu erikoiselta siksi, että muuten kiinalaisilla tuntuu olevan kaupankäynti verissä. Hintaa hinataan ylös ulkomaalaisille. Minua huijattiin hedelmäkaupoilla kerran, mutta en jaksanut yrittää protestoida. Loppujen lopuksi maksoin hedelmistä ehkäpä hieman enemmän kuin Suomessa. Mutta ei se niin vaarallista ole, kun ottaa huomioon hedelmien ja kasvisten muuten edullisen hinnan täällä. Ruukkukukkiakin löytyy halvalla, tänään ostin viisi viherkasvia 13 eurolla.

Alla oleva kaveri yllätti meidät yhtenä aamuna. Rolle sanoi ison sanan.

Kuvia viikon varrelta

Rolle ottaa rennosti.

Sunnuntai käy viimeistä tuntia, nyt on jo vähintäänkin pienten koirapoikien nukkumaanmenon aika. Täällä kuitenkin kukutaan pystyssä  vielä koko perhe. 

Vitsi mikä sosiaalinen viikko takana päin. Viikko sitten päätin, että yritän olla reipas ja aktiivinen uusien tuttavien saamisessa. Päätin, että koulussakin juttelen joka tauolla jonkun kanssa. Suunnitelma toimii ihan hyvin. Luokkamme alkaa muutenkin paremmin ja paremmin tutustua toisiinsa, mikä on miellyttävää. Koulun lisäksi olin kahdessa Shanghain suomalaisten tapaamisessa, keskiviikkona klubitalon naistenillassa ja perjantai-iltana ulkona muutaman suomalaisen kanssa. Yhtenä päivänä vietin muutaman tunnin random-naisen kanssa, johon tutustuin taidemuseossa. On siis ollut varsin mukavaa. Odotan, että tapaisin uudestaankin näitä kivoja ihmisiä, joihin olen viime päivinä saanut törmätä.

Muuttokuormani saapui perjantaina, sekin tuntui hyvältä kuuden viikon odotuksen jälkeen. Ei sieltä nyt ihmeitä saapunut, mutta jotain kivoja tavaroita, jotka saavat olon tuntumaan kotoisammalta. Kylpytakki, hääkuvat ja singstar nyt ehkä eniten ilahduttivat. Mutta voi, kunpa laatikossa olisi ollut muutama kilo Fazerin suklaita, niin sitten olisi ollut aihetta juhlaan! 

Täällä vieraileville tiedoksi, että puutelista tulee olemaan pitkä, jahka tänne päin tulette...suklaan lisäksi tarvetta olisi mm. kardemummasta, vaaleasta hiusväristä ja meikkivoiteesta, Gillette for women-geelistä jne jne. Täältä ei ihan kaikkea saa, vaikka paljon imported tuotteita onkin. Lisäksi hieman kyllä haikailisin sitä Sofi Oksasen uutta kirjaa, kun olen hänen aiemmista teoksista tykännyt kovasti. Postiin en oikein luota, sillä olen lähettänyt täältä postikortteja 2,5 viikkoa sitten, eikä yksikään ole sanonut, että olisi korttia vielä saanut. Noinkohan perille koskaan saapuvatkaan. 

Laitan vielä vähän kuvia viikon varrelta. Lauantaina kävelimme joen toisella puolella muuten vain kaupunkia tutkailemassa ja tänään kävimme retkellä siellä, missä tuo oma Huangpu-jokemme yhtyy Yangtzeen. Massiivinen joki olikin, maailman kolmanneksi pisin joki. Maisemista tuli mieleen, että vaikka Shanghai sijaitsee rannikolla, niin täällä ei kyllä taida olla minkäänlaisia hiekkarantoja. Varmasti vesikin on niin saastunutta, että suunnilleen jalka liukenisi pois, jos yrittäisi uimaan mennä. Viikko sittenhän uutisoitiin, että Yangtze on värjäytynyt punaiseksi, sisämaassa siis, tässä linkissä kuvia aiheesta. 
 

Katumaisemaa Puxin puolella, Fumin Lu:lla.

Tässä vaihdetaan multia kukkalaatikoihin.

Puistoon tehty nätti vesiputous.

Yangtzen vesi taisi olla vähän koholla, sillä näköalalaituri oli veden peitossa.

Näimme jokivarren puistossa kolme hääparia. Kahdella muulla morsiamella oli valkoinen puku, tämä oli mielestäni puvuista ihastuttavin taidokkaine kukkakirjailuineen.

Perjantain auringonlasku, näkymä olohuoneen ikkunasta Huangpu-joelle.

Have you always been this fat?

Koululla kerrottiin eilen muutaman päivän retkestä Lushan Mountainille, joka on UNESCO:n perintökohde. Matka paikan päälle tapahtuu junalla yön yli. Ilmoittauduin tänään mukaan, tämä on hyvä tilaisuus päästä vähän sisämaassakin käymään. Paikka on kuvien perusteella todella kaunis, toivottavasti se myös oikeasti on sitä!

Retki on syyskuun viimeisenä viikonloppuna ja sitä seuraakin viikon loma. Tuo loma liittyy Kiinan kansallispäivään ja samalla on myös mid-autumn festival, joka liittyy sadonkorjuuseen. Silloin syödään jotain kakkusia (moon cakes), joita kaupat ovat jo pullollaan.

Tänään kävin klubitalon omalla personal trainerilla, Sunnylla, käyttämässä treenikerran, joka jäi Annalta käyttämättä. Heti alussa hän kertoi, miten paljon hänen asiakkaansa olivat kaventuneet, eikä epäselväksi jäänyt, mikä minun tavoitteeni olisi. Hän kysyikin, että miten kauan olen ollut noin lihava, vai olenko ollut aina. Naurattaa, miten suoria kiinalaiset osaavat olla, kun sitten joku "ei:n" sanominen voi olla hankalaa! Sunny vaikutti hyvin vilpittömältä, enkä yhtään epäile, että hän olisi halunnut loukata minua. Hän vain sanoi, niin kuin asia on. 

Sunny veti kokovartalotreenin, joka oli ihan ok. En kuitenkaan kokenut, että saisin pt:llä käymisestä kovin paljon muuta irti, kuin tietysti sen, että ei ilkeäisi olla menemättä salille ja sovittuihin treeneihin. Itselläni on paljon tietoa siitä, miten kannattaisi treenata ja syödä. Jos vain saan salille mentyä, yleensä teen siellä ihan kunnon treenin. 

Treenin jälkeen lähdin koululle ilmoittautumaan retkelle ja sen jälkeen käppäilin läheisessä puistossa. Näin ukkoja pelaamassa mahjongia tms. pelejä. Puistossa oli yksityiskohtaiset käyttäytymisohjeet, mm. "do not urinate and shit." (Toki näin kaksi ukkoa pissillä, mutta se kuuluu täällä asiaan). 

Paikallinen peliporukka. Kymmenittäin oli pelaajia puistossa.

Kävelin puiston läpi ja suuntasin netistä löytämääni hierontapaikkaan. Otin 45 minuutin selkähieronnan öljyllä, hintaan 138 RMB (17 euroa). Hieronta ei todellakaan ollut liian hellää, vaan kyllä otti tosi kipeää välillä, vaikka niin hentoinen nainen oli hierojana. Luin jostain, että kiinalaiset tykkäävät kovista otteista hieronnassa. Paikka oli oikein siisti ja kohtuuhintainen, lisäksi siellä oli englanninkielen taitoinen johtaja. Ikävä kyllä paikka on kaukana kodista, mutta ehkä joskus koulun jälkeen voisi käydä siellä.

Shanghain terveystilanteesta

Viikonloppu on ollut tunteiden vuoristorataa. Kai se kuuluu tähän sopeutumiseen. Eräs amerikkalainen puhuikin "shan-high- ja shang-low-päivistä". Kävin lauantaiaamuna aiemmin mainitsemani Community Centerin orientaatiotilaisuudessa, joka oli tarkoitettu uusille expateille. Tilaisuudessa sai paljon hyvää tietoa Shanghaista, muun muassa terveystilanteesta. Tilaisuuden jälkeen olin kuitenkin siipi maassa, koska minusta tuntui vaikealta tutustua siellä keneenkään. Joskus englanniksi on helppo puhua, mutta  joskus natiivien kanssa tuntuu, että ei pysty ilmaisemaan itseään niin hyvin, eikä sitä sitten aina edes jaksa yrittää lähestyä muita.

Voisin kertoa tässä vähän Shanghain terveydenhuoltojärjestelmästä ja terveystilanteesta. Lauantain tilaisuudessa saimme kuulla tästä esityksen, joka olikin varsin informatiivinen. On muutamia seikkoja, jotka Kiinaan matkailevien tai muuttavien tulisi ottaa huomioon. Tiedot kuulemma perustuvat enimmäkseen amerikkalaisen Centers for Desease Control and Prevention:n sivustoon.

Ensinnäkin on muistettava tartuntataudit ja rokotukset. Meillähän on hepatiitti- ja japanin aivotulehdusrokotukset muiden perusrokotteiden lisäksi, nämä ovat suositeltavia. Lisäksi Kiina on korkean rabiesriskin maa. En tiennytkään, että Kiinassa kuolee muutama tuhat ihmistä vuosittain rabiekseen. Joku expattikin on Shanghaissa joskus menehtynyt. Rabieslääke on kuulemma myös välillä loppu koko kaupungista, mikä tuntuu vähän älyttömältä. Päätimme, että otamme rabies-rokotukset jossain vaiheessa, sillä täällä on jonkun verran kulkukoiria ja -kissoja. Lisäpotkua päätökseen toi suomalaisnaisen kertomus siitä, kuinka apina oli purrut hänen tuttuaan yökerhossa täällä Shanghaissa. 

Toiseksi, lääkitykset on viisainta tuoda kotimaasta mukanaan. Täällä apteekista myytävät lääkkeet voivat olla joskus viallisia. Expat-klinikoilta kuitenkin saa hyviä lääkkeitä turvallisesti, muutamaa puutetta lukuun ottamatta: pahasti allergisten ihmisten on syytä ottaa muutama EpiPen-kynä mukaan, sillä niitä ei täältä saa ollenkaan. Malarian estolääkkeet on myös tuotava kotimaasta. 

Kolmanneksi, hätätilanteessa ei välttämättä kannata soittaa ambulanssia. Shanghaissa ambulanssin tulo voi kestää, varustetaso voi olla alhainen ja henkilökunta on kouluttamatonta osassa ambulansseja. Ambulanssi kannattaa soittaa lähinnä silloin, jos potilaan täytyy olla liikkumatta (esim. niskavamma). Muutoin voi olla parasta lähteä taksilla tai muulla autokyydillä hoidettavaksi. Ambulanssi on maksettava käteisellä kyydin saapuessa. Käteistä tarvitaan myös, jos kyseessä on hätätilanne ja on mentävä lähimpään sairaalaan, joka sattuu olemaan paikallinen sairaala (vs.foreign hospital, expattien käyttämä). Kuulemma hoito voi viivästyä, jos ei pysty kaivamaan kuvetta saman tien. Esityksessä suositeltiin, että varalla olisi ainakin 10 000 - 20 000 RMB jossain tallessa, josta ne tarvittaessa saa (pari tuhatta euroa).

Nämä olivat mielestäni vähän hurjiakin juttuja, mutta olen tyytyväinen, että kuulin näistä asioista nyt. On hyvä tietää, kuinka toimia, jos jotain ikävää sattuisi. Meillä on tietenkin vakuutus, jonka turvin saamme hoitoa foreign hospitalissa tarvittaessa. 

Paikallisten käyttämät terveyspalvelut ovat kertoman mukaan hygieniatasoltaan puutteellisia ja jonot ovat pitkät. Erityispiirteenä paikallisten käyttämissä sairaaloissa mainittiin se, että lääkärit ovat poikkeuksetta spesialisteja. Täällä ei oikein ole olemassakaan samanlaista yleislääkärijärjestelmää kuin länsimaissa tai ehkäisevää terveydenhuoltoa. Kun potilas sairastuu, hänen on itse tiedettävä, minkä alan erikoislääkärille hän haluaa. Erikoislääkärit sairaalassa tapaavat jopa 100-200 potilasta päivässä. Aikaa on siis vain pari minuuttia per potilas. Potilasrekisteriä ei täällä Kiinassa myöskään ole, vaan potilas on itse vastuussa sairaskertomustietojensa säilyttämisestä, kaikkine rtg-kuvineen ja labravastauksineen. 

Olin oikein kiinnostunut kuulemaan esityksen Shanghain terveystilanteesta, mutta toivon todellakin, että en itse joudu palveluiden testaajaksi edes expat-klinikalle. Terveysriskeistä suurin täällä on epäilemättä kamala liikennekulttuuri, joten täytyy olla tarkkana liikenteessä.

Aika on ruvennut kulumaan nopeammin, kun olen löytänyt itselleni tekemistä. 

En ole yhtä tehokas ja ahkera, kuin eräskin ihana naapurini Suomessa, mutta kyllä minäkin olen tottunut kohtalaisen paljon puuhastelemaan. Tämä uusi tilanne ilman työtä ja opiskelua saattaisi alkaa ahdistamaan, ellei jotakin mielekästä tekemistä olisi. Täällä Kiinassa voisin yrittää opetella iloitsemaan siitä, mikä ikinä päivieni sisältö onkaan. Totta kai ajattelen myös sitä, mitä tämän ajanjakson jälkeen, kotiin palattua...mutta nyt voisin antautua vähäksi aikaa tai chi -kursseille ja sen sellaiselle, pohtimatta työelämän vaatimuksia. Jospa siitä tarttuisi jotain mukaan loppuelämääni varten. 

Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. Minulle koulumainen opiskelu on aina sopinut melko hyvin. Olenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen nyt päässyt kouluun opiskelemaan kiinaa. Ja siitä minä kyllä nautin, ainakin toistaiseksi :) Emme todellakaan ole vielä pitkällä... Tämä alku on ollut melkein pelkästään ääntämisen (kiinan äänteet sekä toonit) opettelua. Itselleni on vaikeinta ollut tähän mennessä erottaa kuulemalla B ja P. Monet vokaalit kiinan kielessä ovat itse asiassa samoja kuin suomessa. E tosin on vähän öön kuuloinen. Monelle ryhmässä oli vaikeata sanoa nü (nyy), sillä siitä tuli heillä njuu. Aasialaisilla on merkittävä etu siinä, että he ovat tottuneet painamaan merkkejä mieleensä. Mutta ei se mahdotonta ole meillekään. Ehkä onnistun siirtämään dementian alkamista kiinan merkkien opettelulla.

Tänään tosiaan kävin testaamassa klubitalolla pedikyyrin. Olen aikaisemmin käynyt pedikyyrissä vain pari kertaa, ne Pärnussa. Virossa hinta oli 25 euroa, täällä noin 14 euroa. Tämänkertainen poikkesi aikaisemmista siten, että työskentely oli nopeampaa ja tässä ei ollenkaan rasvattu eikä hierottu jalkoja. Jalat tulivat kuitenkin siistiksi ja rasvailin sitten itse kotona. Ei ehkä kaikkein rentouttavin kokemus, mutta hyvä ensiapu kulahtaneille jaloilleni.
Iltapäivän vietin Taikang Lu:lla, jossa olen käynyt kerran aiemminkin. 

Taidemaalari työssään. Parissa putiikissa oli tarjolla myös tietokoneohjelmoituja öljyvärimuotokuvia.

Taikang Lu:n alueella on viehättäviä kujia.

 

Wo jiao Xi Ni. Wo shi Fenlan ren.

Ensimmäinen opiskelupäivä on nyt takana. Opettaja oli mukava ja vaikutti ammattitaitoiselta. Ryhmässä oli parikymmentä henkeä ympäri maailmaa. Korealaisia ja japanilaisia oli eniten, mutta lisäksi edustettuina olivat ainakin Intia, Brasilia, Ruotsi, Tanska, Ranska, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Kreikka. Mukava varianssi siis. Ihan kiva oli myös huomata, etten ollut suinkaan ainoa aikuinen, vaan muitakin kotirouvia oli lähtenyt tälle tielle, kiinaa opiskelemaan. 

Lukukausi kestää tammikuun alkupuolelle saakka. Tavoitteena on, että siihen mennessä saavuttaisimme noin 500 sanan sanavaraston (kuultuna), tunnistamme 300 merkkiä ja pystymme kirjoittamaan jotain lyhyitä kappaleita. Kokeitakin on tiedossa joka kuukausi. Hyvä niin, tulee paremmin opiskeltua. Tiedossa on siis paljon harjoittelua ja luultavasti paljon väärinymmärryksiä... mutta kyllä se sitten palkitsee, kun asiointi alkaa onnistumaan maan kielellä!
Viikonloppuna  kävimme Shanghain vesieläinnäyttelyssä, joka oli Linnanmäen Sea lifen tapainen paikka. Tuolla oli tosin myös pingviinejä. "Jäälohkareet" oli tehty muovista... pääsivät pingut sentään uimaan siellä. Isoilla kaloilla ja pingviineillä olisi pitänyt olla enemmän tilaa, mutta eihän se mikään yllätys ollut. Oli siellä myös kummallisen näköisiä syvän meren kaloja, puhumattakaan meduusoista, jotka olivat erityisen kauniita. Kyllä sitä miettii, että miten ihmeellisiä asioita maailmassa onkaan, ei oma ymmärrys riitä. 

Vaikka kävimmekin Aquariumissa, niin Shanghain eläintarhaan en aio mennä. Sieltä tuskin voi iloisena lähteä pois. Anna kertoi, että siellä karhut polkevat pyörällä ja toki muitakin "hienoja näytöksiä" on ihmisten iloksi järjestetty. Koulutusmetodeista en edes halua kuulla. Eläinten kaltoinkohtelua näkee täällä jokaikisessä eläinkaupassa. Koirat odottavat päivästä toiseen näyteikkunassa pienenpienissä häkeissä tai lasikopeissa, että joku heidät ostaisi. Häkit ovat pieniä koiralle kuin koiralle, mutta pahimmalle tuntuu, kun näkee jonkun huskyn tms. siellä. Kävin tänään läheisessä eläinkaupassa ostamassa Royal Canin -ruokaa Rollelle. Paikka oli yksinkertaisesti kamala. Rolle saa tästä lähtien syödä marketin ruokaa. Onneksi ei ole kovin ronkeli kaveri kyseessä.