tiistai 26. maaliskuuta 2013

It's more fun in the Philippines!

Mangomelon <3 
Heippa taas, rentoutunut Sini täältä kirjoittelee viimeisimmät reissukuulumiset!

 
Boracayn viikko oli laiskottelun kannalta onnistunut lomaviikko, sillä mitään muuta ei juuri tehty kun nautiskeltiin auringosta ja lämmöstä. Joka päivä käytiin uimassa ja juotiin hedelmäsmoothieita. Auringonlaskut olivat upeita, kuten kuvista näkyy. Lämpöä oli koko viikon noin 30 astetta, yhteensä puoli päivää oli pilvistä ja yhtenä yönä satoi. 

Mietiskelin Boracaylla, että tällaistako Thaimaassa on? Itse en ole siellä koskaan käynyt, mutta jos näin on, niin minäkin voisin ehkä joskus... olin aika myyty tämän rantaloman jälkeen. Halusin kokeilla kerrankin sellaista lomaa, jossa ei mennä mihinkään nähtävyyksiin tai muuten suoriteta. Tykkäsin kokemuksesta, viikko oli varsin riittävä aika tällaiseen löhöilyyn! Vaikka niin ihanaa oli, niin kyllä oli jo kiva palata arkeen ja aktiisempaan elämään, viileämpään ilmastoon...

Kuva hotellihuoneen parvekkeelta



 
Matkanteko sujui täältä Shanghaista käsin niin, että lensimme ensin Manilaan ja sieltä Caticlaniin. Caticlanista mentiin vielä veneellä Boracayn saarelle. Lentoyhtiö oli filippiiniläinen halpalentoyhtiö Cebu Pacific ja en nyt ihan hirveästi kävisi kehumaan ko. yhtiötä. Yksikään lento ei ollut ajoissa (4/4). Yhtiö muuten ei saa turvallisuuspuutteiden takia lennellä Eurooppaan, ainakaan Wikipedian mukaan!

Menomatkalla ehdittiin juuri ja juuri vaihtokoneeseen, kun hippastiin miltei juoksujalkaa ja henkilökunta ohjasi kentällä oikoreittejä ja vaihtokonekin oli vähän myöhässä. Jos meillä olisi ollut muutakin kuin käsimatkatavaraa, ei kyllä oltaisi ehditty. Tulomatkalla taas vietimmekin Manilan kentällä aika monta tuntia. Filippiineiltä muuten kun yrittää pois lähteä, niin parempi varata paikallisia pesoja vielä kukkaroon, sillä joka kentällä kerätään jonkinlainen lähtömaksu. Tämä oli jäänyt meillä pimentoon ja piti vielä nostaa rahaa. Aika typerä käytäntö.

Matkalaukkujen painon kanssa oli tarkkaa. Sallittu paino oli alunperin vain 5 kg/hlö, mutta ostimme lisäksi molemmille toiset 5 kg. Caticlanin kentällä meidän piti mennä itsekin puntariin laukun lisäksi, onneksi päästivät koneeseen! Voisiko tuo johtua siitä, että kun koneessa oli niin vähän matkustajia, niin meitä jotenkin tasapainotettiin istumaan sopiville paikoille? Tyyliin Nykäsen pariskunta tälle puolelle ja tuo viisihenkinen kiinalainen perhe toiselle puolelle...? Kyseessä oli pieni potkurikone. Lennon aikana henkilökunta peluutti matkustajia; osallistuvien piti mahdollisimman nopeasti nostaa esille pyydettyjä asioita ja nopein aina voitti jonkinlaisen mainostuotteen.

Puka Beach oli autiompi, ja sen aallot olivat vähän kovempia ja hiekka vähän karkeampaa, kuin White Beachin. Tämä oli se matkan ainoa pilvinen aamupäivä.

Boracayn pääranta eli White beach oli melkein täydellinen. Oli kaunista, oli palveluita, minun makuuni sopivasti ihmisiä, kirkasta vettä ja ihmeellinen hiekka, joka oli lämmintä mutta ei polttavaa, kuten vaikka Etelä-Euroopassa. Pari muuta tsekkaamaani rantaa olivat eriluonteisia, itse pidin eniten White beachista. Miinuspuolia olivat kuitenkin paikoitellen merilevä ja häiritsevät myyntimiehet. Myyntimiehet kauppasivat tietysti aurinkolaseja, hattuja, vesiurheilua ja puisia matkamuistoja. Lopussa tämä alkoi jo ärsyttämään, kun jatkuvasti joku kaupustelija oli tyrkyllä. 


Ihmiset olivat saarella jotenkin tosi miellyttäviä. Jopa nuo myyntimiehetkin olivat suurimmaksi osaksi aika kesyjä, välillä vain heiluttelivat kauempaa aurinkolasejaan. Etenkin hotellin respan ihmiset olivat erityisen sydämellisen oloisia ja avuliaita, mutta kyllä muutenkin Boracayn väki vaikutti ystävälliseltä. Eikä ollut räkimistä sun muuta, vaan oikein siistiä. Rannalla ei saanut edes tupakoida, näin kun joku sai siitä sakotkin. Muita turisteja oli kyllä, mutta niinpä oli myös valinnanvaraa ravintoloissa. Kuulemma tuolla voi bilettääkin, mutta meille riitti alkuillan happy hour. Minulla ei kyllä ole paljon muuta kuin kehumista tästä paikasta! 

Sen verran vielä turismista, että ilmeisesti Filippiineillä on ikävä kyllä paljon lapsiseksiturismia. Sellainen ei minulla osunut lainkaan silmään Boracaylla, mutta asiasta kertovan kyltin näin. Siinä kehotettiin ilmiantamaan tällaiset rikolliset.

Kiinalaista rantaeleganssia. Useimmat kiinalaiset halusivat viisaasti välttää auringon polttavia säteitä. Tässä näkyy myös sitä levää tummemman vihreällä... sen pystyi onneksi kiertämään, kun sitä ei ollut joka paikassa.

No onko hyvä mieli?? ON!! 


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kevätpuuhia

Perjantaina tuli käytyä ensimmäistä kertaa hotellitarvikemarkkinoilla. Paikka on suuri halli, jossa on muutama kerros täynnä astioita ja muuta tarpeellista rekvisiittaa ravintolan perustajalle. Siellä oli monia tuttuja esineitä, kuten ruskeita muovitarjottimia, joista tuli mieleen sairaalan kanttiini. Ostin itsekin vähän astioita, kun osa oli ihan nättejä ja hinnat kohdillaan. 

Monta tällaista kerrosta oli täynnä astioita
Kolme tarjoiluastiaa, kuusi lautasta ja kuusi jälkkärikulhoa, pursotin ja koristesateenvarjoja (why?!) yht. 35 e
Kiinalaisia paistovehkeitä, en tiedä miten toimii. Näitä näkee katukeittiöissäkin aika usein.
Bentobokseja yms, kaikki tarvikkeet japanilaista ateriaa varten

Täällä on tosiaan ollut lämpimiä päiviä, parhaimmillaan käytiin 30 asteessa. Nyt on lämpötilat kovasti vaihdelleet, kun tänään oli 12 astetta ja huomenna pitäisi olla 24, sitten taas 12. Kevättä kohti joka tapauksessa ollaan menossa. 


Asuinalueemme puistosta

Kesäilman vuoksi tuli käytyä lauantaina lähiterassillakin ennen Shanghain suomalaisten järjestämää Mexico-iltaa. Olen välillä ollut mukana tämän yhdistyksen järjestämillä retkillä ja nyt illanvietossa, joka pidettiin meksikolaisessa ravintolassa. Ravintolassa oli syömistä ja juomista ja porukalle oli järjestetty mahdollisuus laulaa suomalaisia lauluja filippiiniläisbändin säestyksellä. Kävin kaverini kanssa luikauttamassa parit kappaleet, eikä se ehkä ihan hirveän hyvin mennyt osaltani, mutta onneksi joku muu osasi laulaakin!


Filippiiniteema tulee jatkumaan, sillä pe-la välisenä yönä lähdemme kohti Boracayta. Olemme viikon siellä, lomalla ihanalla paratiisirannalla. Ehkä joudun ottamaan kiinan kirjan mukaan, koska koulussa menemme aikamoisella vauhdilla eteenpäin... sen näkee sitten, tuleeko kirjaa avattua yhtenäkään päivänä...

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Blogi is back

Palasin Suomen lomalta Shanghaihin reilu viikko sitten, ja mukavan kiireistä on ollut. Kiireen lisäksi repullinen lomamuistoja ja Suomen tuliaisia helpotti solahtamista täkälläiseen arkeen!

Suomen matkamuisto, muumimamman kuva, uudessa keittiössä

Heti paluupäiväni iltana muuttofirma tuli arvioimaan tavaroidemme määrää ja viikonloppu menikin pakatessa tavaroita. Päätimme itse pakata vähäiset tavaramme firman toimittamiin laatikoihin. Muuttopäivä oli viime viikon maanantai, eli 25.2. Muuttoruljanssi otti itselläni hiukan koville, koska sairastin samaan aikaan ensimmäisen ruokamyrkytykseni täällä. Se onneksi meni ohitse ilman lääkärireissua parissa päivässä. Ja eihän meidän tarvinnut edes kantaa laatikoita, vaan rivakat muuttomiehet hoitivat koko homman parissa tunnissa. Pari taulunkehystä rytäkässä hajosi, mutta ne eivät olleet arvokkaita. Muuttomiehet veivät ne korjattavaksi. Saa nähdä, mitä sieltä takaisin tulee. 

No. Olen jo joissain yhteyksissä hehkuttanut, että uusi asuntomme on paljon edellistä parempi. Se on! Miehenikin totesi, että täällä on kaikki paremmin. En oikein ymmärrä, miten tämä näin paljon voi vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen, sillä emme me missään kurjuudessa asuneet. Ehkä olen viimeisen päälle visuaalinen ihminen, tai jotain. On mukavaa, kun keittiössäkin on ikkuna, sisustus on moderni ja yksinkertainen, kylpyhuone on paremmassa kunnossa jne. Näköalat ovat vielä entistäkin paremmat, sillä asunto on nyt 51.kerroksessa. Myös tilaa on entistä enemmän. 

Vasemmalla kuvassa on uusi Ikeasta ostettu kiikkutuoli ja samoin Ikean sisustustarrat. Mitään tauluja ei olla vielä saatu seinälle, niitä varten on kutsuttava poraaja huoltoyhtiöstä (2,5 euroa per ruuvi).


Olohuone. Tykkään varsinkin lasisesta pöydästä.

Eteisen kaapin päälle laitoin Kivi-tuikut ja miehen tuoman Intian matkamuiston.

Muuton lisäksi olen ehtinyt tavata kiinan yksityisopettajani kahdesti ja huomata, että merkit ovat vähän hukassa, vaikka muuten en ole kaikkea lomallani unohtanut. Huomenna taas alkaa yliopiston kevätlukukausi. Valitsin pitkän koulumatkani vuoksi kurssin, joka on vain kahtena päivänä viikossa entisen kolmen sijaan. Sisältö on sama, joten päivät ovat pitempiä. Nyt olisi kiireen vilkkaa syytä kerrata unohtuneet merkit, sillä uudessa oppikirjassa tekstit on kirjoitettu pelkillä merkeillä. Toivottavasti opettaja olisi taas hyvä ja luokkatoverit mukavia! 

Perjantaina olin mukana Shanghain suomalaisten tekemällä retkellä Luhdan tehtaanmyymälässä ja outlet-kylässä. Läheisessä Suzhoun kaupungissa Luhdalla on valtava logistiikkakeskus, josta tuotteet levitetään maailmanlaajuisesti. Me kuitenkin vierailimme vain hallinto- ja suunnittelupisteessä, jonka yhteydessä tehtaanmyymälä sijaitsi. Ostin uuteen kotiimme erilaisia säilytyskorisettejä ja pyyhkeitä. Hinnat olivat murto-osan Suomen hinnoista, mutta valikoimakin oli rajallinen. Luhta kuulemma tarvitsee jatkuvasti erikokoisia sovitusmalleja suunnittelupuolelle, ja sieltä saa korvauksenkin. Pitäisiköhän siis ryhtyä malliksi, niin ei jäisi ansioluetteloon ikäviä aukkoja?