Chocolate f***ing Wonderland

Chocolate chefs from around the world have come together in China to showcase their elaborate cocoa creations and give visitors a chance to admire, and taste, their artworks.

From re-creations of costumes and props from famous musical productions to Mayan-themed cocoa stations, chocolate lovers have an assortment of experiences to choose from to tantalise their tastebuds. (http://bigpondnews.com/articles/OddSpot/2013/01/19/Chocolate_wonderland_opens_in_Shanghai_837141.html)

Ärräpää pääsi, kun en vielä toisellakaan yrittämällä päässyt Shanghaihin avattuun Suklaamaahan. Luin, että Shanghaissa olisi joku hieno näyttely, missä on tehty suklaasta kaikenlaisia pienoismalleja ja isompiakin teoksia. Näin itseni siellä hyppelehtimässä ja kuolaamassa, untakin jo näin tästä ihanuudesta. Netin kuvat antoivat odottaa paljon (linkissä esimerkkejä).

Viime sunnuntaina lähdimme sitten paikan päälle. Googlasin äkkiä osoitteen ja otimme taksin, mutta eihän siellä perillä mitään suklaamaata ollut. Samantapainen näyttely oli ollut siellä vuosi takaperin, selvisi myöhemmin. Tämä oli siis oma mokani, kun en ollut tarkkana nettiartikkelien päivämäärien kanssa. 

Kotona selvittelin asiaa ja luin netistä ja tänään varmemmalla pohjalla otimme uuden yrityksen. No, suklaa wonderland löytyi, lipunmyyntikoju oli auki, mutta paikalla olleet kaksi lipunmyyjää sanoivat, että juuri nyt emme voi myydä lippuja. Voitte varata lipun internetistä. Yritimme selittää, että emme osaa varata lippua kiinankieliseltä nettisivulta, mutta se ei auttanut, vaan vastaus oli hymyileväinen pahoittelu. Tällä hetkellä tilanne oli kuulemma tämä. 

Lippukoju, josta ei saa lippuja, tuntui erittäin kiinalaiselta. En oikein osaa selittää, miksi. Täällä on vaikea ymmärtää joustamattomuutta tai joitakin turhilta vaikuttavia sääntöjä. Toisaalta kyllähän Suomikin on pykäliä pullollaan, mutta eivät ne minua siellä haittaa, kun osaan yleensä toimia ja ymmärrän selityksen. Täällä en osaa. Ehkä tässä saa jotakin perspektiiviä siihen, millaista muualta tulleilla on Suomessa. Toivottavasti muistan näistä tuntemuksista jotain sitten joskus, enkä sorru Suomi-rakkaudestani ajattelemaan, että kaikki muka toimisi ongelmattomasti.

                                         -------------------------------------------

Asuntokatselmus jatkui tällä viikolla. Maanantaina kaikki asunnot olivat huonoja ja olin todella valmis heittämään hanskat tiskiin. Esimerkiksi eräässä asunnossa seinässä oli suuret halkeamat. Kysyin, onko seinä märkä. Kuulemma pinta on ihan kuiva, mutta sisältä saattaa olla vähän märkä. Edellisen asukkaan aikana on kuulemma kolme-neljä kertaa korjattu jo sama kohta, mutta yhä vain pinta murtuu. Mutta ei se mitään, huonekaluthan täällä on ihan kivat... Tai jos asunto haisee viemärille, niin syy on kuulemma se,. kun se on ollut nyt viisi päivää tyhjillään. Että tuulettaa vähän, niin se varmaan lähtee. No niin varmaan. Kierroksen päätteeksi agentti kehtasi sanoa minulle, että ihan kuin minulla olisi vähän vaikeuksia päättää. 

Tiistaina kuitenkin jatkoin sitkeästi asuntojen kiertämistä. Aluksi katsoimme pari hienoa asuntoa, vain todetaksemme, että nämähän menevät yli meidän budjettimme. Ja toinen asunnoista on itse asiassa jo menossa jollekin muulle (kyllä kannattaa käyttää tällaisissa kohteissa). Lopulta kävimme kuitenkin muutamassa hyvässä asunnossa, joista paras on tulossa meille. Tosin täällä mitä vain voi tapahtua, joten vielä asiasta ei jaksa oikein innostua. Jos kuitenkin muutto realisoituu, niin tuleva koti on 51.kerroksessa ja vaikutti paremmalta kuin nykyinen. Ikävä kyllä metro ei ole sen lähempänä, mutta tässä vaiheessa ihan sama. 

Täällä asuntoagenttien taktiikka näyttää olevan väsytys. Todella ärsyttävää, että pitää rampata paskapaikkoja ensin läpi. Agentti ei ollut nähnyt asuntoja ensin, hän vain näytti mahdollisimman paljon asuntoja välittämättä siitä, vastaavatko ne meidän kriteerejämme. Lisäksi agentilla ei ollut asuntoihin avaimia, vaan jouduimme vähän väliä odottamaan vuokranantajan edustajaa saadaksemme oven auki. Tulipahan käytyä, ja aikaahan minulla on.