It's more fun in the Philippines!

Mangomelon <3 

Heippa taas, rentoutunut Sini täältä kirjoittelee viimeisimmät reissukuulumiset!
 
Boracayn viikko oli laiskottelun kannalta onnistunut lomaviikko, sillä mitään muuta ei juuri tehty kun nautiskeltiin auringosta ja lämmöstä. Joka päivä käytiin uimassa ja juotiin hedelmäsmoothieita. Auringonlaskut olivat upeita, kuten kuvista näkyy. Lämpöä oli koko viikon noin 30 astetta, yhteensä puoli päivää oli pilvistä ja yhtenä yönä satoi. 

Mietiskelin Boracaylla, että tällaistako Thaimaassa on? Itse en ole siellä koskaan käynyt, mutta jos näin on, niin minäkin voisin ehkä joskus... olin aika myyty tämän rantaloman jälkeen. Halusin kokeilla kerrankin sellaista lomaa, jossa ei mennä mihinkään nähtävyyksiin tai muuten suoriteta. Tykkäsin kokemuksesta, viikko oli varsin riittävä aika tällaiseen löhöilyyn! Vaikka niin ihanaa oli, niin kyllä oli jo kiva palata arkeen ja aktiisempaan elämään, viileämpään ilmastoon...

Kuva hotellihuoneen parvekkeelta

 
Matkanteko sujui täältä Shanghaista käsin niin, että lensimme ensin Manilaan ja sieltä Caticlaniin. Caticlanista mentiin vielä veneellä Boracayn saarelle. Lentoyhtiö oli filippiiniläinen halpalentoyhtiö Cebu Pacific ja en nyt ihan hirveästi kävisi kehumaan ko. yhtiötä. Yksikään lento ei ollut ajoissa (4/4). Yhtiö muuten ei saa turvallisuuspuutteiden takia lennellä Eurooppaan, ainakaan Wikipedian mukaan!

Menomatkalla ehdittiin juuri ja juuri vaihtokoneeseen, kun hippastiin miltei juoksujalkaa ja henkilökunta ohjasi kentällä oikoreittejä ja vaihtokonekin oli vähän myöhässä. Jos meillä olisi ollut muutakin kuin käsimatkatavaraa, ei kyllä oltaisi ehditty. Tulomatkalla taas vietimmekin Manilan kentällä aika monta tuntia. Filippiineiltä muuten kun yrittää pois lähteä, niin parempi varata paikallisia pesoja vielä kukkaroon, sillä joka kentällä kerätään jonkinlainen lähtömaksu. Tämä oli jäänyt meillä pimentoon ja piti vielä nostaa rahaa. Aika typerä käytäntö.

Matkalaukkujen painon kanssa oli tarkkaa. Sallittu paino oli alunperin vain 5 kg/hlö, mutta ostimme lisäksi molemmille toiset 5 kg. Caticlanin kentällä meidän piti mennä itsekin puntariin laukun lisäksi, onneksi päästivät koneeseen! Voisiko tuo johtua siitä, että kun koneessa oli niin vähän matkustajia, niin meitä jotenkin tasapainotettiin istumaan sopiville paikoille? Tyyliin Nykäsen pariskunta tälle puolelle ja tuo viisihenkinen kiinalainen perhe toiselle puolelle...? Kyseessä oli pieni potkurikone. Lennon aikana henkilökunta peluutti matkustajia; osallistuvien piti mahdollisimman nopeasti nostaa esille pyydettyjä asioita ja nopein aina voitti jonkinlaisen mainostuotteen.

Puka Beach oli autiompi, ja sen aallot olivat vähän kovempia ja hiekka vähän karkeampaa, kuin White Beachin. Tämä oli se matkan ainoa pilvinen aamupäivä.

Boracayn pääranta eli White beach oli melkein täydellinen. Oli kaunista, oli palveluita, minun makuuni sopivasti ihmisiä, kirkasta vettä ja ihmeellinen hiekka, joka oli lämmintä mutta ei polttavaa, kuten vaikka Etelä-Euroopassa. Pari muuta tsekkaamaani rantaa olivat eriluonteisia, itse pidin eniten White beachista. Miinuspuolia olivat kuitenkin paikoitellen merilevä ja häiritsevät myyntimiehet. Myyntimiehet kauppasivat tietysti aurinkolaseja, hattuja, vesiurheilua ja puisia matkamuistoja. Lopussa tämä alkoi jo ärsyttämään, kun jatkuvasti joku kaupustelija oli tyrkyllä. 

Ihmiset olivat saarella jotenkin tosi miellyttäviä. Jopa nuo myyntimiehetkin olivat suurimmaksi osaksi aika kesyjä, välillä vain heiluttelivat kauempaa aurinkolasejaan. Etenkin hotellin respan ihmiset olivat erityisen sydämellisen oloisia ja avuliaita, mutta kyllä muutenkin Boracayn väki vaikutti ystävälliseltä. Eikä ollut räkimistä sun muuta, vaan oikein siistiä. Rannalla ei saanut edes tupakoida, näin kun joku sai siitä sakotkin. Muita turisteja oli kyllä, mutta niinpä oli myös valinnanvaraa ravintoloissa. Kuulemma tuolla voi bilettääkin, mutta meille riitti alkuillan happy hour. Minulla ei kyllä ole paljon muuta kuin kehumista tästä paikasta! 

Sen verran vielä turismista, että ilmeisesti Filippiineillä on ikävä kyllä paljon lapsiseksiturismia. Sellainen ei minulla osunut lainkaan silmään Boracaylla, mutta asiasta kertovan kyltin näin. Siinä kehotettiin ilmiantamaan tällaiset rikolliset.

Kiinalaista rantaeleganssia. Useimmat kiinalaiset halusivat viisaasti välttää auringon polttavia säteitä. Tässä näkyy myös sitä levää tummemman vihreällä... sen pystyi onneksi kiertämään, kun sitä ei ollut joka paikassa.

No onko hyvä mieli?? ON!!