Shangai Cherry Blossom

Näin sitä käännyttiin jo huhtikuun puolelle ja kesäaikaan. Nyt aikaero on enää viisi tuntia Suomen ja Shanghain välillä, sillä täällä ei kelloja ruukata siirrellä. Pääsiäinen Shanghaissa ei muistuttanut millään tavoin suomalaisia pääsiäisperinteitä, mutta muuten meillä oli oikein mukavaa ja keväistä. Kävimme nimittäin rentoutumassa muutaman tuhannen kiinalaisen kanssa kirsikkapuistossa. 

Japanilainen luokkatoverini oli huomannut uutisen Shanghain Gucun Parkissa olevasta kirsikankukkafestivaalista ja vinkkasi minua asiasta. Kukinta-aika on parhaimmillaan ja meillä on vieraita kylässä, joten pääsiäissunnuntain puistoretki oli kuin meille tehty. Sama oli mielessä monella muullakin, joten kirsikankukkien lisäksi näimme autenttista kiinalaista piknik-perinnettä. Monilla oli viritetty teltta nurmikolle päivän ajaksi ja alkoholia lukuunottamatta meno muistutti Kaivarin vappua. Pahin ryysis oli pois lähtiessä, kun metroon menijöiden lukumäärää rajoitettiin ja odotimme tungoksessa omaa matkustusvuoroamme. Voi sitä tunkemisen määrää, kun tyhjä metro saapui ja ihmiset halusivat istumaan.

Rentouttava luontoretki!

Forest Greenbelt did not form loops, visitors read the signs, and backtrack. Please understand!

Muutakin kertomisen arvoista on: jogurttikone on mullistanut arkeni. Monet tavalliset ruoka-aineet ovat täällä kalliita, ja olen kaivannut tosi paljon maitorahkaa, luonnonjugurttia ja sen sellaista. No, luonnonjugurtin probleema on nyt ratkennut ostettuani 79 rmb:llä (10 euroa) jugurttikoneen. Olisinpa vain tiennyt tästäkin aiemmin, mutta onneksi edes nyt! 
Kone toimii helposti; siihen tarvitaan vain pari lusikallista jugurttia juureksi ja litra maitoa, sekä ihan vähän vettä muodostamaan vesihaude jugurttiastian ympärille. Illalla muhimaan laitettu jugurtti on valmista seuraavana aamuna. Nami!

Naaman nenä loistaa punaisena, kun kone on päällä.

It's more fun in the Philippines!

Mangomelon <3 

Heippa taas, rentoutunut Sini täältä kirjoittelee viimeisimmät reissukuulumiset!
 
Boracayn viikko oli laiskottelun kannalta onnistunut lomaviikko, sillä mitään muuta ei juuri tehty kun nautiskeltiin auringosta ja lämmöstä. Joka päivä käytiin uimassa ja juotiin hedelmäsmoothieita. Auringonlaskut olivat upeita, kuten kuvista näkyy. Lämpöä oli koko viikon noin 30 astetta, yhteensä puoli päivää oli pilvistä ja yhtenä yönä satoi. 

Mietiskelin Boracaylla, että tällaistako Thaimaassa on? Itse en ole siellä koskaan käynyt, mutta jos näin on, niin minäkin voisin ehkä joskus... olin aika myyty tämän rantaloman jälkeen. Halusin kokeilla kerrankin sellaista lomaa, jossa ei mennä mihinkään nähtävyyksiin tai muuten suoriteta. Tykkäsin kokemuksesta, viikko oli varsin riittävä aika tällaiseen löhöilyyn! Vaikka niin ihanaa oli, niin kyllä oli jo kiva palata arkeen ja aktiisempaan elämään, viileämpään ilmastoon...

Kuva hotellihuoneen parvekkeelta

 
Matkanteko sujui täältä Shanghaista käsin niin, että lensimme ensin Manilaan ja sieltä Caticlaniin. Caticlanista mentiin vielä veneellä Boracayn saarelle. Lentoyhtiö oli filippiiniläinen halpalentoyhtiö Cebu Pacific ja en nyt ihan hirveästi kävisi kehumaan ko. yhtiötä. Yksikään lento ei ollut ajoissa (4/4). Yhtiö muuten ei saa turvallisuuspuutteiden takia lennellä Eurooppaan, ainakaan Wikipedian mukaan!

Menomatkalla ehdittiin juuri ja juuri vaihtokoneeseen, kun hippastiin miltei juoksujalkaa ja henkilökunta ohjasi kentällä oikoreittejä ja vaihtokonekin oli vähän myöhässä. Jos meillä olisi ollut muutakin kuin käsimatkatavaraa, ei kyllä oltaisi ehditty. Tulomatkalla taas vietimmekin Manilan kentällä aika monta tuntia. Filippiineiltä muuten kun yrittää pois lähteä, niin parempi varata paikallisia pesoja vielä kukkaroon, sillä joka kentällä kerätään jonkinlainen lähtömaksu. Tämä oli jäänyt meillä pimentoon ja piti vielä nostaa rahaa. Aika typerä käytäntö.

Matkalaukkujen painon kanssa oli tarkkaa. Sallittu paino oli alunperin vain 5 kg/hlö, mutta ostimme lisäksi molemmille toiset 5 kg. Caticlanin kentällä meidän piti mennä itsekin puntariin laukun lisäksi, onneksi päästivät koneeseen! Voisiko tuo johtua siitä, että kun koneessa oli niin vähän matkustajia, niin meitä jotenkin tasapainotettiin istumaan sopiville paikoille? Tyyliin Nykäsen pariskunta tälle puolelle ja tuo viisihenkinen kiinalainen perhe toiselle puolelle...? Kyseessä oli pieni potkurikone. Lennon aikana henkilökunta peluutti matkustajia; osallistuvien piti mahdollisimman nopeasti nostaa esille pyydettyjä asioita ja nopein aina voitti jonkinlaisen mainostuotteen.

Puka Beach oli autiompi, ja sen aallot olivat vähän kovempia ja hiekka vähän karkeampaa, kuin White Beachin. Tämä oli se matkan ainoa pilvinen aamupäivä.

Boracayn pääranta eli White beach oli melkein täydellinen. Oli kaunista, oli palveluita, minun makuuni sopivasti ihmisiä, kirkasta vettä ja ihmeellinen hiekka, joka oli lämmintä mutta ei polttavaa, kuten vaikka Etelä-Euroopassa. Pari muuta tsekkaamaani rantaa olivat eriluonteisia, itse pidin eniten White beachista. Miinuspuolia olivat kuitenkin paikoitellen merilevä ja häiritsevät myyntimiehet. Myyntimiehet kauppasivat tietysti aurinkolaseja, hattuja, vesiurheilua ja puisia matkamuistoja. Lopussa tämä alkoi jo ärsyttämään, kun jatkuvasti joku kaupustelija oli tyrkyllä. 

Ihmiset olivat saarella jotenkin tosi miellyttäviä. Jopa nuo myyntimiehetkin olivat suurimmaksi osaksi aika kesyjä, välillä vain heiluttelivat kauempaa aurinkolasejaan. Etenkin hotellin respan ihmiset olivat erityisen sydämellisen oloisia ja avuliaita, mutta kyllä muutenkin Boracayn väki vaikutti ystävälliseltä. Eikä ollut räkimistä sun muuta, vaan oikein siistiä. Rannalla ei saanut edes tupakoida, näin kun joku sai siitä sakotkin. Muita turisteja oli kyllä, mutta niinpä oli myös valinnanvaraa ravintoloissa. Kuulemma tuolla voi bilettääkin, mutta meille riitti alkuillan happy hour. Minulla ei kyllä ole paljon muuta kuin kehumista tästä paikasta! 

Sen verran vielä turismista, että ilmeisesti Filippiineillä on ikävä kyllä paljon lapsiseksiturismia. Sellainen ei minulla osunut lainkaan silmään Boracaylla, mutta asiasta kertovan kyltin näin. Siinä kehotettiin ilmiantamaan tällaiset rikolliset.

Kiinalaista rantaeleganssia. Useimmat kiinalaiset halusivat viisaasti välttää auringon polttavia säteitä. Tässä näkyy myös sitä levää tummemman vihreällä... sen pystyi onneksi kiertämään, kun sitä ei ollut joka paikassa.

No onko hyvä mieli?? ON!! 

Kevätpuuhia

Perjantaina tuli käytyä ensimmäistä kertaa hotellitarvikemarkkinoilla. Paikka on suuri halli, jossa on muutama kerros täynnä astioita ja muuta tarpeellista rekvisiittaa ravintolan perustajalle. Siellä oli monia tuttuja esineitä, kuten ruskeita muovitarjottimia, joista tuli mieleen sairaalan kanttiini. Ostin itsekin vähän astioita, kun osa oli ihan nättejä ja hinnat kohdillaan. 

Monta tällaista kerrosta oli täynnä astioita

Kolme tarjoiluastiaa, kuusi lautasta ja kuusi jälkkärikulhoa, pursotin ja koristesateenvarjoja (why?!) yht. 35 e

Kiinalaisia paistovehkeitä, en tiedä miten toimii. Näitä näkee katukeittiöissäkin aika usein.

Bentobokseja yms, kaikki tarvikkeet japanilaista ateriaa varten

Täällä on tosiaan ollut lämpimiä päiviä, parhaimmillaan käytiin 30 asteessa. Nyt on lämpötilat kovasti vaihdelleet, kun tänään oli 12 astetta ja huomenna pitäisi olla 24, sitten taas 12. Kevättä kohti joka tapauksessa ollaan menossa. 

Asuinalueemme puistosta

Kesäilman vuoksi tuli käytyä lauantaina lähiterassillakin ennen Shanghain suomalaisten järjestämää Mexico-iltaa. Olen välillä ollut mukana tämän yhdistyksen järjestämillä retkillä ja nyt illanvietossa, joka pidettiin meksikolaisessa ravintolassa. Ravintolassa oli syömistä ja juomista ja porukalle oli järjestetty mahdollisuus laulaa suomalaisia lauluja filippiiniläisbändin säestyksellä. Kävin kaverini kanssa luikauttamassa parit kappaleet, eikä se ehkä ihan hirveän hyvin mennyt osaltani, mutta onneksi joku muu osasi laulaakin!

Filippiiniteema tulee jatkumaan, sillä pe-la välisenä yönä lähdemme kohti Boracayta. Olemme viikon siellä, lomalla ihanalla paratiisirannalla. Ehkä joudun ottamaan kiinan kirjan mukaan, koska koulussa menemme aikamoisella vauhdilla eteenpäin... sen näkee sitten, tuleeko kirjaa avattua yhtenäkään päivänä...

Blogi is back

Palasin Suomen lomalta Shanghaihin reilu viikko sitten, ja mukavan kiireistä on ollut. Kiireen lisäksi repullinen lomamuistoja ja Suomen tuliaisia helpotti solahtamista täkälläiseen arkeen!

Suomen matkamuisto, muumimamman kuva, uudessa keittiössä

Heti paluupäiväni iltana muuttofirma tuli arvioimaan tavaroidemme määrää ja viikonloppu menikin pakatessa tavaroita. Päätimme itse pakata vähäiset tavaramme firman toimittamiin laatikoihin. Muuttopäivä oli viime viikon maanantai, eli 25.2. Muuttoruljanssi otti itselläni hiukan koville, koska sairastin samaan aikaan ensimmäisen ruokamyrkytykseni täällä. Se onneksi meni ohitse ilman lääkärireissua parissa päivässä. Ja eihän meidän tarvinnut edes kantaa laatikoita, vaan rivakat muuttomiehet hoitivat koko homman parissa tunnissa. Pari taulunkehystä rytäkässä hajosi, mutta ne eivät olleet arvokkaita. Muuttomiehet veivät ne korjattavaksi. Saa nähdä, mitä sieltä takaisin tulee. 

No. Olen jo joissain yhteyksissä hehkuttanut, että uusi asuntomme on paljon edellistä parempi. Se on! Miehenikin totesi, että täällä on kaikki paremmin. En oikein ymmärrä, miten tämä näin paljon voi vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen, sillä emme me missään kurjuudessa asuneet. Ehkä olen viimeisen päälle visuaalinen ihminen, tai jotain. On mukavaa, kun keittiössäkin on ikkuna, sisustus on moderni ja yksinkertainen, kylpyhuone on paremmassa kunnossa jne. Näköalat ovat vielä entistäkin paremmat, sillä asunto on nyt 51.kerroksessa. Myös tilaa on entistä enemmän. 

Vasemmalla kuvassa on uusi Ikeasta ostettu kiikkutuoli ja samoin Ikean sisustustarrat. Mitään tauluja ei olla vielä saatu seinälle, niitä varten on kutsuttava poraaja huoltoyhtiöstä (2,5 euroa per ruuvi).

Olohuone. Tykkään varsinkin lasisesta pöydästä.

Eteisen kaapin päälle laitoin Kivi-tuikut ja miehen tuoman Intian matkamuiston.

Muuton lisäksi olen ehtinyt tavata kiinan yksityisopettajani kahdesti ja huomata, että merkit ovat vähän hukassa, vaikka muuten en ole kaikkea lomallani unohtanut. Huomenna taas alkaa yliopiston kevätlukukausi. Valitsin pitkän koulumatkani vuoksi kurssin, joka on vain kahtena päivänä viikossa entisen kolmen sijaan. Sisältö on sama, joten päivät ovat pitempiä. Nyt olisi kiireen vilkkaa syytä kerrata unohtuneet merkit, sillä uudessa oppikirjassa tekstit on kirjoitettu pelkillä merkeillä. Toivottavasti opettaja olisi taas hyvä ja luokkatoverit mukavia! 

Perjantaina olin mukana Shanghain suomalaisten tekemällä retkellä Luhdan tehtaanmyymälässä ja outlet-kylässä. Läheisessä Suzhoun kaupungissa Luhdalla on valtava logistiikkakeskus, josta tuotteet levitetään maailmanlaajuisesti. Me kuitenkin vierailimme vain hallinto- ja suunnittelupisteessä, jonka yhteydessä tehtaanmyymälä sijaitsi. Ostin uuteen kotiimme erilaisia säilytyskorisettejä ja pyyhkeitä. Hinnat olivat murto-osan Suomen hinnoista, mutta valikoimakin oli rajallinen. Luhta kuulemma tarvitsee jatkuvasti erikokoisia sovitusmalleja suunnittelupuolelle, ja sieltä saa korvauksenkin. Pitäisiköhän siis ryhtyä malliksi, niin ei jäisi ansioluetteloon ikäviä aukkoja?
 

Puolen vuoden yhteenveto

Toinen yö peräkkäin, kun herään aamuyöstä, unta enää saamatta. Näin tapahtuu minulle yleensä silloin, kun on monta rautaa tulessa, paljon muistettavia asioita tai on tapahtumassa jotain kivaa. Tällä kertaa syynä valvoskeluun on varmaankin Suomeen matkustaminen ylihuomenna, mikä onkin tosi kiva juttu! 

Eilen kirjoitin omakohtaista listaa Suomessa ja Shanghaissa asumisen plussa- ja miinuspuolista. Olen kyllä huomannut, että kokemukset vaihtelevat, mutta jotakin yhteisiäkin mietteitä suomalaiset ekspatit jakavat. Varmasti ihan jokainen täällä asunut suomalainen arvostaa Suomen puhdasta ilmaa. Viime aikoina täällä on ollut kovin saasteista, eilenkin ilma oli "very unhealthy" ja sen kyllä huomasi ihan katsomalla eteensä. Poikkeuksellisesti tulin hieman huonovointiseksikin, sillä juutuin joksikin aikaa tunneliin ruuhkaan pakokaasujen keskelle. Yleisesti ottaen en itse ole kovin aktiivisesti seurannut ilmanlaatua muuta kuin havainnoimalla ikkunasta. 

Tässäpä listaa omista kokemuksistani, satunnaisessa järjestyksessä. 

Suomessa asumisen hyviksi puoliksi koen: 

• puhdas ilma, puhdas ympäristö, luonto lähellä, neljä kaunista vuodenaikaa 
• turvallinen ja puhdas ruoka, puhdas vesijohtovesi, kaupasta kuin kaupasta saa kaikki aterian ainekset ja arkipäivässä tarvittavat asiat, hieno valikoima arvostamiani maitotuotteita ja kevyttuotteita 
• äidinkieli ja tuttu tapakulttuuri, ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, väärinkäsitysten ja selvittämisen määrä paljon pienempi, tietää miten toimia
• yksinkertaisuus kaupanteossa, kiinteät hinnat, ei myydä niin paljon huonolaatuisia tuotteita, tuotteissa tiukempi valvonta
• ystävät ja sukulaiset, sosiaalinen kanssakäyminen (no tietysti)
• voisin olla työelämässä, tauko työssäkäynnistä aiheuttaa kasvavaa epävarmuuutta pääsystä kiinnostaville työmarkkinoille jatkossa
• asuintalot ja muut talot lämpimiä, lämmintä vettä tulee aina hanasta
• etäisyydet lyhyempiä, kävellen pääsee vaikka sun minne
• ei netti- ym. sensurointia    

Shanghaissa ekspattirouvana olemisen hyviä puolia ovat olleet: 

• näkee uutta ja erilaista elämänmenoa ja kulttuuria
• kuntosali on lähempänä kuin koskaan ja on ollut hyvin aikaa käydä siellä
• muut Aasian kohteet lähempänä, helpompi matkustaa niihin
• joitakin ruokaravintoloita tulee ikävä, esim. Ajisen ramen
• eksoottisia hedelmiä hyvin saatavilla kohtuuhintaan
• taksilla ajaminen halpaa 
• ei loskaa
• uuden kielen opiskeleminen on mielenkiintoista

Tuntuu, että monta muttaa voisi lisätä. Aion tehdä ärsytyslistankin, mutta en nyt. Olen viihtynyt täällä Shanghaissa varmaan huonommin kuin moni muu, koen olevani tässä suhteessa vähän erilainen. Tiedän, mitä kaikkia mukavia kokemuksia ihmiset ovat täällä saaneet, enkä haluaisi olla turhan valittaja. Mutta onko se nyt loppujen lopuksi kauhea ihme, jos 30 Suomessa asutun vuoden jälkeen on hankala tottua erilaiseen elämään? Saavutetuista eduista on vaikea luopua... vai miten se meni.

Suomi on yltäkylläisyyden maa, jossa toisaalta on paljon vikaakin. On heitteille jätettyjä mielenterveyspotilaita, rasismia, alkoholismia... on jonkin verran tietysti vilunkipeliä esimerkiksi raksoilla ja remppafirmoissa ja sen semmoista. Mutta minulla on ollut hyvä olla ja elää Suomessa. Haluan olla juurtunut johonkin paikkaan. Monien muuttojen jälkeen Itä-Vantaasta on tullut minulle rakas koti. Minusta ei siis taida olla Afrikkaan lähtijäksi, niin kuin joistakin hyväsydämisistä tuttavistani, joita ihailen, vaikka heitä motivoi ihan muu kuin ihmisten ihailu. Kunpa olisin niin rohkea ja epäitsekäs, että tekisin kaikkeni maailman muuttamiseksi oikeudenmukaisemmaksi paikaksi. Mutta en ole. Yritän vain elää hyvää elämää. Ehkä kotoa käsin paremmaksi ja epäitsekkäämmäksi ihmiseksi tuleminen on helpompaa. Mutta ehkä maailman murheet on siellä vain helpompi unohtaa.

Chocolate f***ing Wonderland

Chocolate chefs from around the world have come together in China to showcase their elaborate cocoa creations and give visitors a chance to admire, and taste, their artworks.

From re-creations of costumes and props from famous musical productions to Mayan-themed cocoa stations, chocolate lovers have an assortment of experiences to choose from to tantalise their tastebuds. (http://bigpondnews.com/articles/OddSpot/2013/01/19/Chocolate_wonderland_opens_in_Shanghai_837141.html)

Ärräpää pääsi, kun en vielä toisellakaan yrittämällä päässyt Shanghaihin avattuun Suklaamaahan. Luin, että Shanghaissa olisi joku hieno näyttely, missä on tehty suklaasta kaikenlaisia pienoismalleja ja isompiakin teoksia. Näin itseni siellä hyppelehtimässä ja kuolaamassa, untakin jo näin tästä ihanuudesta. Netin kuvat antoivat odottaa paljon (linkissä esimerkkejä).

Viime sunnuntaina lähdimme sitten paikan päälle. Googlasin äkkiä osoitteen ja otimme taksin, mutta eihän siellä perillä mitään suklaamaata ollut. Samantapainen näyttely oli ollut siellä vuosi takaperin, selvisi myöhemmin. Tämä oli siis oma mokani, kun en ollut tarkkana nettiartikkelien päivämäärien kanssa. 

Kotona selvittelin asiaa ja luin netistä ja tänään varmemmalla pohjalla otimme uuden yrityksen. No, suklaa wonderland löytyi, lipunmyyntikoju oli auki, mutta paikalla olleet kaksi lipunmyyjää sanoivat, että juuri nyt emme voi myydä lippuja. Voitte varata lipun internetistä. Yritimme selittää, että emme osaa varata lippua kiinankieliseltä nettisivulta, mutta se ei auttanut, vaan vastaus oli hymyileväinen pahoittelu. Tällä hetkellä tilanne oli kuulemma tämä. 

Lippukoju, josta ei saa lippuja, tuntui erittäin kiinalaiselta. En oikein osaa selittää, miksi. Täällä on vaikea ymmärtää joustamattomuutta tai joitakin turhilta vaikuttavia sääntöjä. Toisaalta kyllähän Suomikin on pykäliä pullollaan, mutta eivät ne minua siellä haittaa, kun osaan yleensä toimia ja ymmärrän selityksen. Täällä en osaa. Ehkä tässä saa jotakin perspektiiviä siihen, millaista muualta tulleilla on Suomessa. Toivottavasti muistan näistä tuntemuksista jotain sitten joskus, enkä sorru Suomi-rakkaudestani ajattelemaan, että kaikki muka toimisi ongelmattomasti.

                                         -------------------------------------------

Asuntokatselmus jatkui tällä viikolla. Maanantaina kaikki asunnot olivat huonoja ja olin todella valmis heittämään hanskat tiskiin. Esimerkiksi eräässä asunnossa seinässä oli suuret halkeamat. Kysyin, onko seinä märkä. Kuulemma pinta on ihan kuiva, mutta sisältä saattaa olla vähän märkä. Edellisen asukkaan aikana on kuulemma kolme-neljä kertaa korjattu jo sama kohta, mutta yhä vain pinta murtuu. Mutta ei se mitään, huonekaluthan täällä on ihan kivat... Tai jos asunto haisee viemärille, niin syy on kuulemma se,. kun se on ollut nyt viisi päivää tyhjillään. Että tuulettaa vähän, niin se varmaan lähtee. No niin varmaan. Kierroksen päätteeksi agentti kehtasi sanoa minulle, että ihan kuin minulla olisi vähän vaikeuksia päättää. 

Tiistaina kuitenkin jatkoin sitkeästi asuntojen kiertämistä. Aluksi katsoimme pari hienoa asuntoa, vain todetaksemme, että nämähän menevät yli meidän budjettimme. Ja toinen asunnoista on itse asiassa jo menossa jollekin muulle (kyllä kannattaa käyttää tällaisissa kohteissa). Lopulta kävimme kuitenkin muutamassa hyvässä asunnossa, joista paras on tulossa meille. Tosin täällä mitä vain voi tapahtua, joten vielä asiasta ei jaksa oikein innostua. Jos kuitenkin muutto realisoituu, niin tuleva koti on 51.kerroksessa ja vaikutti paremmalta kuin nykyinen. Ikävä kyllä metro ei ole sen lähempänä, mutta tässä vaiheessa ihan sama. 

Täällä asuntoagenttien taktiikka näyttää olevan väsytys. Todella ärsyttävää, että pitää rampata paskapaikkoja ensin läpi. Agentti ei ollut nähnyt asuntoja ensin, hän vain näytti mahdollisimman paljon asuntoja välittämättä siitä, vastaavatko ne meidän kriteerejämme. Lisäksi agentilla ei ollut asuntoihin avaimia, vaan jouduimme vähän väliä odottamaan vuokranantajan edustajaa saadaksemme oven auki. Tulipahan käytyä, ja aikaahan minulla on. 

 

Asuntoa etsimässä

Tänään vietin päivää tutkaillen, löytyisikö lähialueilta meille uutta kotia. Vuokrasopimuksemme katkeaa  helmikuun lopussa ja meillä on halutessamme mahdollisuus vaihtaa asuntoa tai jatkaa tässä.  En panisi pahakseni, jos löytäisimme hyväkuntoisen ja miellyttävästi sisustetun asunnon, mutta tänään niitä ei liiemmin ollut tarjolla. 

Asuntoagenttimme kierrätti minua samantyyppisissä murjuissa kuin reilu vuosi takaperin. Neliöitä oli yllin kyllin ja liikaakin, mutta sillä ei ole merkitystä jos seinät kupruilevat, asunnossa haisee epämääräiselle tai se sijaitsee kaukana kaikesta. Näillä vuokrahinnoilla odottaisi jotakin vastinettakin... jos kämppä on paskassa kunnossa, niin olisipa edes jotain vanhan ajan charmia tai sitä tunnelmaa, mihin ihmiset rakastuvat vanhoja rintamamiestaloja ostaessaan.

Olin toki etukäteen kertonut toiveitani asunnosta, mutta ne olivat kaikuneet kuuroille korville. Yksi asunnoista oli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla toivomani kaltainen. No, siinä asunnossa neuvottelut olivat jo menossa, ja onkin erittäin epätodennäköistä että me saisimme asuntoa. Ainakin tein hyvän asunnon avulla selväksi, että sen tyyppistä etsitään, eikä huonokuntoista, yli-isoa asuntoa. Kierrosta jatketaan lähiaikoina. 

Shanghain asunnoissa on yleisesti ottaen monia epäkohtia, jotka helposti jäävät aluksi huomaamatta. Home on yleinen ongelma ja korjausmiehet voivat korjata asian esimerkiksi maalaamalla homeen päälle. Rakentamisen laatu on huonoa. Hirveästi täällä rakennetaan ja olevinaan hienoa, mutta viimeistelyt jäävät tekemättä ja talot näyttävät jo viiden vuoden jälkeen rapistuneilta. Mitään eristämistä ei ilmeisesti taloissa harrasteta, niin tavattoman kylmä niissä ilman lämmitystä on. Koulussakin ollaan aina takki päällä. Näin koululla, kun yhden luokkahuoneen lattiaa uusittiin, ja suoraan maalattian päälle aseteltiin laatat. Kylpyhuoneissa on poikkeuksetta täysin suora lattia ilman vähäistäkään kaatoa, joten jos et käytä lastaa, vesi jää lillumaan lattialle seuraavaan suihkukertaan saakka.
 

Lavuaarin tueksi sopii vaikkapa puukeppi.

Asunnossa oli uunikin ja sille aika mielenkiintoinen kotelo.

Tässä näkyy nykyinen suihkumme. Seinäaukkoa ei suotta ole jaksettu tiivistää.

Suomessakin paljon kuulee rakentamisen ongelmista, että ei kai se ihan yksinkertaista ole. Talon pitäisi hengittää, mutta olla energiatiivis. Voin kertoa, että täältä Shanghaista sitä vastausta ei ainakaan ole tulossa.