Viikonloppu on ollut tunteiden vuoristorataa. Kai se kuuluu tähän sopeutumiseen. Eräs amerikkalainen puhuikin "shan-high- ja shang-low-päivistä". Kävin lauantaiaamuna aiemmin mainitsemani Community Centerin orientaatiotilaisuudessa, joka oli tarkoitettu uusille expateille. Tilaisuudessa sai paljon hyvää tietoa Shanghaista, muun muassa terveystilanteesta. Tilaisuuden jälkeen olin kuitenkin siipi maassa, koska minusta tuntui vaikealta tutustua siellä keneenkään. Joskus englanniksi on helppo puhua, mutta joskus natiivien kanssa tuntuu, että ei pysty ilmaisemaan itseään niin hyvin, eikä sitä sitten aina edes jaksa yrittää lähestyä muita.
Voisin kertoa tässä vähän Shanghain terveydenhuoltojärjestelmästä ja terveystilanteesta. Lauantain tilaisuudessa saimme kuulla tästä esityksen, joka olikin varsin informatiivinen. On muutamia seikkoja, jotka Kiinaan matkailevien tai muuttavien tulisi ottaa huomioon. Tiedot kuulemma perustuvat enimmäkseen amerikkalaisen Centers for Desease Control and Prevention:n sivustoon.
Ensinnäkin on muistettava tartuntataudit ja rokotukset. Meillähän on hepatiitti- ja japanin aivotulehdusrokotukset muiden perusrokotteiden lisäksi, nämä ovat suositeltavia. Lisäksi Kiina on korkean rabiesriskin maa. En tiennytkään, että Kiinassa kuolee muutama tuhat ihmistä vuosittain rabiekseen. Joku expattikin on Shanghaissa joskus menehtynyt. Rabieslääke on kuulemma myös välillä loppu koko kaupungista, mikä tuntuu vähän älyttömältä. Päätimme, että otamme rabies-rokotukset jossain vaiheessa, sillä täällä on jonkun verran kulkukoiria ja -kissoja. Lisäpotkua päätökseen toi suomalaisnaisen kertomus siitä, kuinka apina oli purrut hänen tuttuaan yökerhossa täällä Shanghaissa.
Toiseksi, lääkitykset on viisainta tuoda kotimaasta mukanaan. Täällä apteekista myytävät lääkkeet voivat olla joskus viallisia. Expat-klinikoilta kuitenkin saa hyviä lääkkeitä turvallisesti, muutamaa puutetta lukuun ottamatta: pahasti allergisten ihmisten on syytä ottaa muutama EpiPen-kynä mukaan, sillä niitä ei täältä saa ollenkaan. Malarian estolääkkeet on myös tuotava kotimaasta.
Kolmanneksi, hätätilanteessa ei välttämättä kannata soittaa ambulanssia. Shanghaissa ambulanssin tulo voi kestää, varustetaso voi olla alhainen ja henkilökunta on kouluttamatonta osassa ambulansseja. Ambulanssi kannattaa soittaa lähinnä silloin, jos potilaan täytyy olla liikkumatta (esim. niskavamma). Muutoin voi olla parasta lähteä taksilla tai muulla autokyydillä hoidettavaksi. Ambulanssi on maksettava käteisellä kyydin saapuessa. Käteistä tarvitaan myös, jos kyseessä on hätätilanne ja on mentävä lähimpään sairaalaan, joka sattuu olemaan paikallinen sairaala (vs.foreign hospital, expattien käyttämä). Kuulemma hoito voi viivästyä, jos ei pysty kaivamaan kuvetta saman tien. Esityksessä suositeltiin, että varalla olisi ainakin 10 000 - 20 000 RMB jossain tallessa, josta ne tarvittaessa saa (pari tuhatta euroa).
Nämä olivat mielestäni vähän hurjiakin juttuja, mutta olen tyytyväinen, että kuulin näistä asioista nyt. On hyvä tietää, kuinka toimia, jos jotain ikävää sattuisi. Meillä on tietenkin vakuutus, jonka turvin saamme hoitoa foreign hospitalissa tarvittaessa.
Paikallisten käyttämät terveyspalvelut ovat kertoman mukaan hygieniatasoltaan puutteellisia ja jonot ovat pitkät. Erityispiirteenä paikallisten käyttämissä sairaaloissa mainittiin se, että lääkärit ovat poikkeuksetta spesialisteja. Täällä ei oikein ole olemassakaan samanlaista yleislääkärijärjestelmää kuin länsimaissa tai ehkäisevää terveydenhuoltoa. Kun potilas sairastuu, hänen on itse tiedettävä, minkä alan erikoislääkärille hän haluaa. Erikoislääkärit sairaalassa tapaavat jopa 100-200 potilasta päivässä. Aikaa on siis vain pari minuuttia per potilas. Potilasrekisteriä ei täällä Kiinassa myöskään ole, vaan potilas on itse vastuussa sairaskertomustietojensa säilyttämisestä, kaikkine rtg-kuvineen ja labravastauksineen.
Olin oikein kiinnostunut kuulemaan esityksen Shanghain terveystilanteesta, mutta toivon todellakin, että en itse joudu palveluiden testaajaksi edes expat-klinikalle. Terveysriskeistä suurin täällä on epäilemättä kamala liikennekulttuuri, joten täytyy olla tarkkana liikenteessä.
Voisin kertoa tässä vähän Shanghain terveydenhuoltojärjestelmästä ja terveystilanteesta. Lauantain tilaisuudessa saimme kuulla tästä esityksen, joka olikin varsin informatiivinen. On muutamia seikkoja, jotka Kiinaan matkailevien tai muuttavien tulisi ottaa huomioon. Tiedot kuulemma perustuvat enimmäkseen amerikkalaisen Centers for Desease Control and Prevention:n sivustoon.
Ensinnäkin on muistettava tartuntataudit ja rokotukset. Meillähän on hepatiitti- ja japanin aivotulehdusrokotukset muiden perusrokotteiden lisäksi, nämä ovat suositeltavia. Lisäksi Kiina on korkean rabiesriskin maa. En tiennytkään, että Kiinassa kuolee muutama tuhat ihmistä vuosittain rabiekseen. Joku expattikin on Shanghaissa joskus menehtynyt. Rabieslääke on kuulemma myös välillä loppu koko kaupungista, mikä tuntuu vähän älyttömältä. Päätimme, että otamme rabies-rokotukset jossain vaiheessa, sillä täällä on jonkun verran kulkukoiria ja -kissoja. Lisäpotkua päätökseen toi suomalaisnaisen kertomus siitä, kuinka apina oli purrut hänen tuttuaan yökerhossa täällä Shanghaissa.
Toiseksi, lääkitykset on viisainta tuoda kotimaasta mukanaan. Täällä apteekista myytävät lääkkeet voivat olla joskus viallisia. Expat-klinikoilta kuitenkin saa hyviä lääkkeitä turvallisesti, muutamaa puutetta lukuun ottamatta: pahasti allergisten ihmisten on syytä ottaa muutama EpiPen-kynä mukaan, sillä niitä ei täältä saa ollenkaan. Malarian estolääkkeet on myös tuotava kotimaasta.
Kolmanneksi, hätätilanteessa ei välttämättä kannata soittaa ambulanssia. Shanghaissa ambulanssin tulo voi kestää, varustetaso voi olla alhainen ja henkilökunta on kouluttamatonta osassa ambulansseja. Ambulanssi kannattaa soittaa lähinnä silloin, jos potilaan täytyy olla liikkumatta (esim. niskavamma). Muutoin voi olla parasta lähteä taksilla tai muulla autokyydillä hoidettavaksi. Ambulanssi on maksettava käteisellä kyydin saapuessa. Käteistä tarvitaan myös, jos kyseessä on hätätilanne ja on mentävä lähimpään sairaalaan, joka sattuu olemaan paikallinen sairaala (vs.foreign hospital, expattien käyttämä). Kuulemma hoito voi viivästyä, jos ei pysty kaivamaan kuvetta saman tien. Esityksessä suositeltiin, että varalla olisi ainakin 10 000 - 20 000 RMB jossain tallessa, josta ne tarvittaessa saa (pari tuhatta euroa).
Nämä olivat mielestäni vähän hurjiakin juttuja, mutta olen tyytyväinen, että kuulin näistä asioista nyt. On hyvä tietää, kuinka toimia, jos jotain ikävää sattuisi. Meillä on tietenkin vakuutus, jonka turvin saamme hoitoa foreign hospitalissa tarvittaessa.
Paikallisten käyttämät terveyspalvelut ovat kertoman mukaan hygieniatasoltaan puutteellisia ja jonot ovat pitkät. Erityispiirteenä paikallisten käyttämissä sairaaloissa mainittiin se, että lääkärit ovat poikkeuksetta spesialisteja. Täällä ei oikein ole olemassakaan samanlaista yleislääkärijärjestelmää kuin länsimaissa tai ehkäisevää terveydenhuoltoa. Kun potilas sairastuu, hänen on itse tiedettävä, minkä alan erikoislääkärille hän haluaa. Erikoislääkärit sairaalassa tapaavat jopa 100-200 potilasta päivässä. Aikaa on siis vain pari minuuttia per potilas. Potilasrekisteriä ei täällä Kiinassa myöskään ole, vaan potilas on itse vastuussa sairaskertomustietojensa säilyttämisestä, kaikkine rtg-kuvineen ja labravastauksineen.
Olin oikein kiinnostunut kuulemaan esityksen Shanghain terveystilanteesta, mutta toivon todellakin, että en itse joudu palveluiden testaajaksi edes expat-klinikalle. Terveysriskeistä suurin täällä on epäilemättä kamala liikennekulttuuri, joten täytyy olla tarkkana liikenteessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti