Ihmisiä työssä

Olen löytänyt Shanghaista kaksi liikettä, jossa myydään minun kokoisiani vaatteita. Vierailijoille sellainen ennakkovaroitus, että vaikka olisitte hyvävartaloisia naisihmisiä, niin täällä kokonne voi olla XL. Ihmiset vain ovat täällä kertakaikkiaan siroja. Kenkätarjonta voi loppua numeroon 38. Marks & Spencer oli iloinen yllättäjä, sillä siellä oli tosi kivoja vaatteita ja minun kokoa oli paljon, eikä vain jossain takanurkan rekissä. 

Toinen sopiva liike tuli tänään vastaan (Next-niminen vaatekauppa Super Brand Mall-ostoskeskuksessa). Siellä oli vähän tätimäisempiä vaatteita. Jostain kumman syystä olivat kuitenkin osanneet laittaa Rollen kuvan yhteen puseroon.  

Vaihtoehto näille liikkeille on sitten se vaatteiden teettäminen räätälillä, mitä varmasti myös tulee testattua reilun kuukauden päästä. Silloin tarkoitus on teettää iltapuku Shanghain suomalaisten itsenäisyyspäivän juhlaan.

Tässä kaupungissa on paljon elämää kaduilla. Olen kuvannut sitä jonkin verran lupia kyselemättä. Puolustuksekseni sanon, että kyllä on minuakin tuijotettu. Välillä kuvien laatu on tosi heikko, johtuen sekä kuvaajan tärisevästä kädestä että tavallisesta pokkarikamerasta.

Katukauppiaat myyvät esimerkiksi hedelmiä ja vihanneksia sekä piraattileffoja ja -cd-levyjä. Sateen sattuessa sateenvarjokauppias ilmaantuu metroasemalle. Polkupyörään mahtuu yllättävän monta lemmikkieläintä kaupattavaksi. Tavanomainen näky ovat romukauppiaat, jotka ajavat päivittäin kolmipyöräisellään ja kilkuttavat samalla kelloaan, jotta ihmiset osaisivat tuoda pahvia tai muovia kadulle. Erilaiset korjausmiehet, kuten suutarit ja polkupyöränkorjaajat pyörittävät kaduilla bisnestään samalla, kun monien kivijalkaputiikkien myyjät loikoilevat kadulla lepotuoleissaan odottelemassa asiakkaita. Jonkin verran näkee myös kerjäläisiä, mutta vähemmän kuin kesäisessä Helsingin keskustassa. Vielä en maininnut lukuisia siivoojia ja kadunlakaisijoita, jotka huolehtivat ympäristön puhtaudesta alkeellisilla välineillä, enkä kadunkulmissa viihtyviä miesten peliporukoita... 

Vielä mahtuis varmaan vähän lisää styroksia.

Kortinpeluuta ja juoruamista.

Ihmisiä on paljon, ja niin tuntuu olevan suojatyöpaikkojakin. Monien työtehtävä on avata ravintolan ovi tai sanoa asiakkaille tervehdys. Palvelu on välillä erikoista. Ostin miehelleni urheiluhousuja ja kysyin englanniksi mahdollista palautus- tai vaihto-oikeutta. Myyjä alkoi touhuta aivan omiaan. Hän yksinkertaisesti alkoi puuhastelemaan housuhyllyllä jotain ja jätti minut kassalle. Kun visakortti kädessä yritin sanoa, että haluaisin maksaa housut, hän vastahakoisesti tuli paikalle. Hän esitteli toisia housuja ja osoitteli sovituskoppia, lopulta haki toisen myyjän. Hieman vaikeaa oli housunsaanti. Sama tapahtui aiemmin, kun olin ostamassa kuulokkeita. Kassakone ei ottanut hintaa kuulokepaketin koodista. Joten myyjä meni hämilleen, laittoi kuulokkeet takaisin turvapakkaukseen ja vei hyllyyn. Ei voi ostaa. Näin se homma etenee! 


Kai tämä liittyy siihen kasvojen säilyttämiseen, kun ei voida suoraan sanoa, ettei ymmärrä tai osaa. Nämäkin myyjät olisivat varmaan halunneet, että häivyn nopeasti paikalta, ettei esimerkiksi vanhempi kollega huomaa myyjän taitamattomuutta. Melkoisia kauppamiehiä. 
Edellämainittu palvelukäytös tuntuu erikoiselta siksi, että muuten kiinalaisilla tuntuu olevan kaupankäynti verissä. Hintaa hinataan ylös ulkomaalaisille. Minua huijattiin hedelmäkaupoilla kerran, mutta en jaksanut yrittää protestoida. Loppujen lopuksi maksoin hedelmistä ehkäpä hieman enemmän kuin Suomessa. Mutta ei se niin vaarallista ole, kun ottaa huomioon hedelmien ja kasvisten muuten edullisen hinnan täällä. Ruukkukukkiakin löytyy halvalla, tänään ostin viisi viherkasvia 13 eurolla.

Alla oleva kaveri yllätti meidät yhtenä aamuna. Rolle sanoi ison sanan.