Pannu kuumana

Rakkaat ystävät, paljon on taas mahtunut viikkoon. 
Valittelin taannoin Facebookissa koti-ikävääni, joka kaappasi minut valtaansa viikonloppuna. Asiat ovat jo paljon paremmin. On ollut hienoa tavata monia ihmisiä viime päivinä, palata lomaviikon jälkeen kouluun ja ja arkeen ja saada mies takaisin työmatkalta. Lopullisen silauksen hyvään tuuleeni antoi tuliaisiksi saatu suomalainen suklaa!   

Kaikki täällä Kiinassa on mallikkaasti kohdallaan ja nautin tästä kaikesta niin avoimesti ja kiitollisena kuin osaan. Varmasti tulee silti vielä toinenkin hetki, jolloin kaipaus kaikkea tuttua ja rakasta kohtaan yllättää. Tuskin saan säästettyä suklaata sen hetken varalle, joten muistattehan minua silloin viesteillänne. 

Yksi mukavimmista asioista täällä on kiinan kielen opiskelu. Tiedän, olen vähän tylsä tyyppi, mutta niin se vain on. On mukavaa ja jopa addiktoivaa oppia uusia merkkejä ja bongata tutunnäköisiä vähän väliä jostain mainos- ym. teksteistä. Tämä alkuvaiheen opiskelu on ollut hyvin paljon ääntämisen opettelua, mutta tästä eteenpäin saamme yhä nopeammalla tahdilla omaksua hyödyllisiä sanoja ja fraaseja.

En tietenkään haluaisi kiinan tiimellyksessä unohtaa espanjan kieltä, jota olen viime vuodet harrastusmielessä opetellut. Mutta eipä minun tarvitsekaan, sillä eilen tutustuin Couchsurfing-tyyppien iltamissa espanjalaisnaiseen, joka työkseen järjestää Espanjan konsulaatissa espanjankielisiä kulttuuritapahtumia. Oli onnekas sattuma törmätä häneen, sillä en välttämättä olisi heti keksinyt ottaa yhteyttä konsulaattiin. Shanghaissa on varmasti todella paljon espanjankielisiä ihmisiä, joihin kontaktin saaminen on omasta aktiivisuudestani kiinni. Ehkä rohkenen pyytää kahville vaikkapa tätä konsulaatissa työskentelevää naista, joka niin ystävällisesti ja hitaasti jutteli kanssani :) 

Shanghain couchsurffaajat ovat aktivoituneet viime aikoina tutustumaan erimaiden keittiöihin.
Eilen menin tuossa porukassa hot pot-ravintolaan (sattumalta jo toinen kerta viikon sisään). Hot pot on koitoisin Mongoliasta, mutta se on kuulunut pitkään myös kiinalaiseen keittiöön. Hot pot-ravintolassa ruokailijat kypsentävät itse ruokansa pöydän keskellä olevassa kattilassa. Kypsennetty ruoka on tapana dipata erilaisiin kastikkeisiin. Kattila on jaettu kahteen osaan, ja usein ihmiset pyytävät toiselle puolelle mausteisen liemen ja toiseen miedomman. Eilen söimme lammasta ja naudanlihaa, erilaisia kasviksia, tofua, nuudeleita, sieniä ja katkarapupullia. Aikaisemmalla kerralla tilaukseemme kuului myös annos sian aivoja, mutta tämän jätin itse suosiolla väliin, kuten listalta löytyneet siansuolet ja ankanverenkin.

Ihmettelin vähän, että laitoimme raakaa lihaa kypsentymään samoilla puikoilla, joilla söimme. Emme syöneet kanaa, ja syöväthän jotkut tartarpihviäkin... ehkä se sitten oli ihan ok? Taidan silti pyytää ylimääräiset ottimet jatkossa. Mausteisempi liemi yllätti minut molemmilla kerroilla; vaikka ruuan maku ei ollut makuuni lainkaan liian tulinen, niin joku mauste ärsytti kurkkuani sen verran, että sain kiusallisen kovan yskänkohtauksen. Aikani kakosteltuani kuitenkin nautin illasta ja eksoottisesta kokemuksesta.  Seurustelu sujuu kuin itsestään ruuan valmistumista odotellessa ja ihmetellessä. 

Couchsurfing Shanghai Dinner Group