Pian alkaa tulla kolmisen kuukautta täyteen eloa täällä Shanghaissa. Arkikuviot alkavat olla järjestyksessä ja päivät rullaavat jo nopeasti ohi. Taitaa olla niin, että olen pikkuhiljaa kotiutunut tänne suurkaupunkiin, jota aluksi hieman vierastin.
Donghua-yliopisto on ollut varmaan suurin apu. Luokalta löytyy mukavia ihmisiä ja eritoten erään tanskalaisnaisen, Pernillen, kanssa olemme tulleet hyvin juttuun. Hän on samoja ikiä ja yhtä rauhallinen kuin minäkin, lisäksi olemme molemmat nyt vähän hurahtaneet kieliopintoihimme.
Menimme yhdessä yliopiston puitteissa toimivaan italk-ryhmään, jonka tarkoitus on saattaa yhteen kiinalaisia ja ulkomaalaisia opiskelijoita. Ryhmällä on tulossa myöhemmin muita aktiviteetteja, mutta toiminta polkaistiin käyntiin viime sunnuntaina kiinalaisella illallisella. Paikalle oli kokoontunut kymmenittäin opiskelijoita. Illallinen oli kokemus sinänsä, sillä uskaltauduin siellä maistelemaan meduusaa, härkäsammakkoa ja jotain muitakin eksoottisia ruokalajeja. Mutta muuten tämä yhteisö ei tuntunut minulle oikealta, sillä porukan keski-ikä oli varmasti ainakin kymmenen vuotta nuorempi ja henkinen ikäero varmaan vielä sitäkin suurempi.
Meduusaa syödään täällä Kiinassa yleisesti esimerkiksi salaatissa. Maistamani meduusa itsessään oli täysin mautonta, joten siihen kastikkeen lisääminen on aivan oleellista. En tiennyt mitä odottaa, mutta yllätyin siitä, kuinka pureskeltava ruokalaji olikin kyseessä. Akvaarioissahan meduusat näyttävät ihan löllöiltä ja "ilmavilta", mutta ruokana se olikin rouskuteltava. Luin sitten jostain, että meduusasta 80 % on kollageenia, eli sitä, mistä mm. rustot ja jänteet muodostuvat. Sammakko oli saanut hyvin makua chili-liemestä, mutta mukana olleet pienet luut verottivat nautintoa aika rankasti.
Tähän iltaan oli ohjelmanumeroksi kehitetty peli, jossa pöydässä pyöritettiin pulloa, ja kohdalle osuneen henkilön oli matkittava pantomiimina jotakin eläintä, muiden arvatessa. Leikissä ei ole mitään pahaa, mutta itse en ole ollut kovin innostunut tämänkaltaisista peleistä sitten lapsuuden. No, omalla kohdallani matkin toki simpanssia ja se onnistuikin minulta varsin hyvin. Tämän lisäksi ohjelmassa oli vuorotellen laulaa jokin oman maan laulu. Hätäpäissäni vetäisin Maamme-laulun. Laulu meni ihan hyvin (enkä siis menettänyt kasvojani...). Erikoiselta tuntui, kun Pernille sanoi, ettei hän muista Tanskan kansallislaulua. Onkohan meillä Suomessa vähän isänmaallisempi ote koulussa, kun muistan hoilanneeni myös Siniristilippua ja maakuntienkin lauluja?
Donghua-yliopisto on ollut varmaan suurin apu. Luokalta löytyy mukavia ihmisiä ja eritoten erään tanskalaisnaisen, Pernillen, kanssa olemme tulleet hyvin juttuun. Hän on samoja ikiä ja yhtä rauhallinen kuin minäkin, lisäksi olemme molemmat nyt vähän hurahtaneet kieliopintoihimme.
Menimme yhdessä yliopiston puitteissa toimivaan italk-ryhmään, jonka tarkoitus on saattaa yhteen kiinalaisia ja ulkomaalaisia opiskelijoita. Ryhmällä on tulossa myöhemmin muita aktiviteetteja, mutta toiminta polkaistiin käyntiin viime sunnuntaina kiinalaisella illallisella. Paikalle oli kokoontunut kymmenittäin opiskelijoita. Illallinen oli kokemus sinänsä, sillä uskaltauduin siellä maistelemaan meduusaa, härkäsammakkoa ja jotain muitakin eksoottisia ruokalajeja. Mutta muuten tämä yhteisö ei tuntunut minulle oikealta, sillä porukan keski-ikä oli varmasti ainakin kymmenen vuotta nuorempi ja henkinen ikäero varmaan vielä sitäkin suurempi.
 |
| Jokisimpukka. Epäilin, että olento näyttää sarviaan, mutta kuulemma nuo ovat sen jalat? |
 |
| Meduusaa |
 |
| Tässä oli makeahkoja taikinapalloja kiisselissä. Tuotiin loppuvaiheessa pöytään, lienee jälkiruoka. |
 |
| Sammakko oli paloiteltu tunnistamattomaksi. |
Meduusaa syödään täällä Kiinassa yleisesti esimerkiksi salaatissa. Maistamani meduusa itsessään oli täysin mautonta, joten siihen kastikkeen lisääminen on aivan oleellista. En tiennyt mitä odottaa, mutta yllätyin siitä, kuinka pureskeltava ruokalaji olikin kyseessä. Akvaarioissahan meduusat näyttävät ihan löllöiltä ja "ilmavilta", mutta ruokana se olikin rouskuteltava. Luin sitten jostain, että meduusasta 80 % on kollageenia, eli sitä, mistä mm. rustot ja jänteet muodostuvat. Sammakko oli saanut hyvin makua chili-liemestä, mutta mukana olleet pienet luut verottivat nautintoa aika rankasti.
Tähän iltaan oli ohjelmanumeroksi kehitetty peli, jossa pöydässä pyöritettiin pulloa, ja kohdalle osuneen henkilön oli matkittava pantomiimina jotakin eläintä, muiden arvatessa. Leikissä ei ole mitään pahaa, mutta itse en ole ollut kovin innostunut tämänkaltaisista peleistä sitten lapsuuden. No, omalla kohdallani matkin toki simpanssia ja se onnistuikin minulta varsin hyvin. Tämän lisäksi ohjelmassa oli vuorotellen laulaa jokin oman maan laulu. Hätäpäissäni vetäisin Maamme-laulun. Laulu meni ihan hyvin (enkä siis menettänyt kasvojani...). Erikoiselta tuntui, kun Pernille sanoi, ettei hän muista Tanskan kansallislaulua. Onkohan meillä Suomessa vähän isänmaallisempi ote koulussa, kun muistan hoilanneeni myös Siniristilippua ja maakuntienkin lauluja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti