Plääh.

Viime aikojen hyvistä fiiliksistä olen taas valahtanut jonnekin alamaihin. Onneksi tänään on taas couchsurfing-porukan illallinen, jossa odotan saavani hyvää seuraa ja ruokaa. Itse tosin en varmaankaan ole hyvää seuraa, sillä tällä viikolla olen ollut väsynyt ja nyt olen myös kärttyinen. Sellaiset asiat, jotka hyvänä päivänä eivät tunnu missään, ovat ärsyttäneet. 

Ostosten tekeminen ja muu asioiminen nyt esimerkiksi. Minä haluaisin katsella itsekseni tuotteita ja vaatteita ja saada palvelua neuvoa tarvitessani. Täällä vaihtelee kovasti, miten palvelua saa. Joskus on monta ihmistä "kimpussa", eikä asia ratkea. He yrittävät kovasti, ja kutsuvat paikalle yhä uuden ihmisen, joka saattaisi osata paremmin englantia, ja kohta isolla porukalla ihmetellään meikäläisen ongelmaa (esimerkiksi tuotteen x löytämistä). 

Tiedän toki, että ei ole heidän vikansa, että en osaa vielä kiinaa, mutta ei aina jaksaisi kauhean kauan ja monen väliportaan kautta yrittää jotain asiaa. Miten selittäisin... Tarkoitukseni on kysyä, tietääkö joku missä on joku. Haluan saada vastaukseksi joko "joo, se on tuolla" tai "sori en tiedä", enkä niin, että kukaan ei tiedä, mutta yhdessä aletaan ratkaisemaan ja etsimään, eikä paikalta pääse enää pois, ennen kuin ollaan saatu tämä asia selvitettyä, kestipä siinä miten kauan tahansa. Kaikki kunnia heidän avuliaisuudelleen, mutta voi voi... ei vaan jaksa!

Ja minkä ihmeen takia meikit pitää pitää jossain piilossa, että ei vahingossakaan saisi itsekseen niitä vertailla. Paikallisessa kosmetiikkaketjulla, Watsonsilla, meikkifirmoilla on omat edustajansa. Meikkejä ei pääse hipelöimään muuten kuin edustajan kautta. Tuntuu, että missään ei voi katsella mitään, vaan aina pitäisi heti tietää, mitä etsii ja mitä haluaa. En tykkää. On myös vaikeaa, kun monessa purkissa lukee vain kiinaksi. Tai voi siinä lukea että shampoo tms. mutta kun niitä on niin monenlaisia... Ainahan voi tietysti kysyä, mutta... Esimerkiksi kun alussa etsin sheivausgeeliä (jota täältä ei saa), niin liikkeessä kuulutettiin myyjiä ja neljän ihmisen voimin selvitettiin, mitä ihmettä etsin (naiset eivät täällä sheivaa). Sitten tarjottiin deodoranttia ja naamarasvaa mustiin silmänaluksiin (kiitti!).

Pientähän tämä tietysti on, mutta silti. Pitäkää tunkkinne!