Ensimmäinen kirjoitus.

Hyvät lukijat, 

tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjoitus. En ole vielä varma, tuleeko tästä mitään pysyvämpää, mutta kokeillaan nyt ainakin. Kommentit ja kysymykset ovat erinomaisen tervetulleita. Pyrin lisäämään tänne kuvia myös, ne varmaan kertovat enemmän kuin kertomukseni. Olen täällä Kiinassa mieheni työn vuoksi. En kerro hänestä, ettei käy niin kuin Salkkareissa Sievisten perheessä: Paula juorusi Lassen asiat netissä, ja riitahan siitä syntyi.

Olen ollut Shanghaissa nyt kolme ja puoli päivää, enkä ole aivan vakuuttunut siitä että tämä olisi minun paikkani. Aiemmillakin ulkomaanreissuillani olen tarvinnut aktiviteettien ohessa lepoa ja omaa rauhaa, mutta täällä minusta tuntuu, että en jaksaisi lähteä edes ulos. Se johtuu varmaan tuosta hiostavasta kuumuudesta, joka uuvuttaa tämän kalkkilaivan kapteenin aivan liian nopeasti. 

Näin täällä aika monta nähtävyyttä edellisellä reissullani viime vuoden marraskuussa, joten sen suhteen ei ole kovaa suorituspainetta. Koska tulen viettämään täällä pitemmän aikaa, aloitan tutustumisen lähikulmiltani ja sellaisista asioista, jotka liittyvät jokapäiväisissä asioissa pärjäämiseen. Esim. tänään ostin riisiä ja sain keitettyä sitä. Riisin lisukkeet tilasimme Sherpa-palvelun avulla nepalilaisesta ravintolasta :P  

Ei ole ihan helppoa löytää syötävää paikallisesta marketista.Tällaista kampetta on hyllyt pullollaan. Onneksi hedelmiä on sentään ihan tunnistettavassa muodossa. Kananmunia on kymmentä väriä, varmaan jotain tuhannen vuoden munia.