Tänään on päivä, jota olemme odottaneet... Hain Rollen aamusta karanteenista. Olin jännittynyt, koska en tiennyt mitä odottaa. Minulla on ollut suuri pelko siitä, miten täällä kohdellaan eläimiä ja onko Rolle saanut ulkoilla. Matkustaminen, kuumuus, vieras ympäristö... ikään kuin se muutenkaan olisi helppoa koiralle, kun ei ole itsellenikään.
Lähdin siis liikenteeseen taksilla puoli tuntia ennen paikan aukeamista. Paikan päälle tuli kulkea kahden eri portin läpi, joissa molemissa oli vartija. Katsoimme paperit virkailijan kanssa ja sitten piti odottaa 5-10 minuuttia, että koira tuotiin. Rolle saapui häkissään kolmipyöräisen "tarakalla" ja elossa näytti olevan. Sitten häkki koirineen taksin takapenkille ja kotia kohti. Takaisin tullessa olikin sitten kovasti ruuhkaa ja matkaa tehtiin varmaan toista tuntia. Rolle läähätti ja vinkui välillä takapenkillä ja ajo tuntui kestävän ikuisuuden.
Kun pääsimme tänne kotiin, Rolle joi litran vettä tuosta vaan, kun yleensä vähän vain lipittää. Joko se ei ollut juonut aikoihin, tai matka oli vain tuntunut niin kuumalta ja jännittävältä. Tutkailtiin vähän uuden kodin paikkoja ja ruokakin maistui ihan hyvin. Pesin koiran myös, ja huomasin, että tassussa on pientä nirhaumaa. Ulkona Rolle teki sitten hirveän pitkän pissin pentuasennossa, muutaman metrin päähän ulko-ovesta. Johtuiko se nyt sitten tuosta juodun veden määrästä... epäilen, että ei ole Rolle liian usein päässyt pissalle karanteenin aikana.
Tässä taloyhtiössä riittää pihamaata ja viheraluetta ihan kävelylenkiksi asti, mikä on koiran omistajalle ja koiralle mieleinen asia. Rolle kylläkin uupui kesken kävelyn ja kellahti nurmikolle. (On edelleen aika lämmin.) Noh, päästiin vielä kotiin asti. Siitä lähtien on oltu täällä sisällä ja Rolle makoilee. Odotan, että mieheni tulee töistä, niin nähdään miten Rolle siihen reagoi.
Yhteenvetona voisin sanoa, että Rolle ei suinkaan pomppinut ilosta nuolemaan naamaani, kun nähtiin. Uskon, että kestää jonkun aikaa, että koira toipuu tuollaisesta koettelemuksesta ja ei auta kuin antaa aikaa ja hellää huolenpitoa. Päässäni olen pohtinut, kannattiko tämä jne... spekuloinnit loppunevat siihen hetkeen, jos ja kun Rolle ekan kerran tuo lelun. Onneksi Suomeen palatessa ei ole karanteenia. Toisen kerran en kuitenkaan Rollelle tätä tee.
Lähdin siis liikenteeseen taksilla puoli tuntia ennen paikan aukeamista. Paikan päälle tuli kulkea kahden eri portin läpi, joissa molemissa oli vartija. Katsoimme paperit virkailijan kanssa ja sitten piti odottaa 5-10 minuuttia, että koira tuotiin. Rolle saapui häkissään kolmipyöräisen "tarakalla" ja elossa näytti olevan. Sitten häkki koirineen taksin takapenkille ja kotia kohti. Takaisin tullessa olikin sitten kovasti ruuhkaa ja matkaa tehtiin varmaan toista tuntia. Rolle läähätti ja vinkui välillä takapenkillä ja ajo tuntui kestävän ikuisuuden.
Kun pääsimme tänne kotiin, Rolle joi litran vettä tuosta vaan, kun yleensä vähän vain lipittää. Joko se ei ollut juonut aikoihin, tai matka oli vain tuntunut niin kuumalta ja jännittävältä. Tutkailtiin vähän uuden kodin paikkoja ja ruokakin maistui ihan hyvin. Pesin koiran myös, ja huomasin, että tassussa on pientä nirhaumaa. Ulkona Rolle teki sitten hirveän pitkän pissin pentuasennossa, muutaman metrin päähän ulko-ovesta. Johtuiko se nyt sitten tuosta juodun veden määrästä... epäilen, että ei ole Rolle liian usein päässyt pissalle karanteenin aikana.
Tässä taloyhtiössä riittää pihamaata ja viheraluetta ihan kävelylenkiksi asti, mikä on koiran omistajalle ja koiralle mieleinen asia. Rolle kylläkin uupui kesken kävelyn ja kellahti nurmikolle. (On edelleen aika lämmin.) Noh, päästiin vielä kotiin asti. Siitä lähtien on oltu täällä sisällä ja Rolle makoilee. Odotan, että mieheni tulee töistä, niin nähdään miten Rolle siihen reagoi.
Yhteenvetona voisin sanoa, että Rolle ei suinkaan pomppinut ilosta nuolemaan naamaani, kun nähtiin. Uskon, että kestää jonkun aikaa, että koira toipuu tuollaisesta koettelemuksesta ja ei auta kuin antaa aikaa ja hellää huolenpitoa. Päässäni olen pohtinut, kannattiko tämä jne... spekuloinnit loppunevat siihen hetkeen, jos ja kun Rolle ekan kerran tuo lelun. Onneksi Suomeen palatessa ei ole karanteenia. Toisen kerran en kuitenkaan Rollelle tätä tee.
 | |
| Vähän jätkä jaksoi jo herkkupallon perässä mennä... |
Vähän kuin pikkulapset, eivät välttämättä hyppää riemusta kiljuen vanhempiensa syliin eron jälkeen.
VastaaPoista